Atena: Aistivoimainen romaani venäläisyydestä ja suomalaisuudesta, kuinka ne elävät rinnan, mutta eivät liukene toisiinsa

Aiheeseen liittyvää

PETRI LAHTI: Hanoi Rocks päivä päivältä 1979-2024 (Readme.fi) 2024

Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.

Taapelitaivas voitti Toisinkoinen-palkinnon

Anu Kolmonen voitti Toisinkoinen-palkinnon romaanilla Taapelitaivas, joka käsittelee elämää syrjäytyneenä maaseudulla.

Taina Niemelle Savonia-palkintoehdokkuus!

Taina Niemi on saanut Savonia-palkintoehdokkuuden koukuttavalla esikoisromaanillaan Ämpärikesä. Teos käsittelee nuoruuden haasteita ja on täynnä toivoa.

Squarepusher – Dostrotime (Warp 2024)

IDM- ja braindance-genrejen yksi pioneereista Squarepusher on työstänyt korona lockdownien aikana Dostrotime-albumiaan meidän kaikkien onneksi.

Jaa somessa

Varjele varjoani on venäläissyntyisen Anna Soudakovan upea romaani venäläisestä maahanmuuttajanaisesta ja hänen suomessa kasvaneesta tyttärestään pohtii tunnekartaston siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Anna Soudakovan toisessa romaanissa Varjele varjoani tarkastellaan äidin ja tyttären elämää Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin.

Varjele varjoani

Kirja alkaa 1980-luvun Leningradista, jossa nuori Vera rakastuu palavasti tulevaan puolisoonsa ja lapsensa tulevaan isään Georgiin. Yhteiskunnallinen tilanne käy muutamassa vuodessa raskaaksi, työt ja rahat vähenevät, elinpiiri kaventuu, ja pieni perhe alkaa harkita inkeriläisjuuriinsa tukeutuen muuttoa Suomeen.

Kun kolmihenkinen perhe muuttaa 1990-luvun alussa Turkuun ja asettuu kerrostalokolmioon Varissuolle, huomio siirtyy Veran tyttäreen Ninaan.

Suomalaiskoulun aloittava tytär oppii uuden kielen vanhempiaan nopeammin ja solahtaa ulkoisesti sujuvasti suomalaiskoulunsa arkeen ja tapoihin. Kuitenkin aikuistuva Nina, myöhemmin kahden lapsen äiti pohtii vuodesta toiseen paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Saako hän olla osa uuden kotimaansa arkea, osaako hän olla, haluaako hän olla? Miten hän voisi vaalia varjoja itsessään?

Anna Soudakova kirjoittaa hienovaraista, aistivoimaista kieltä kertoen samalla rohkeasti maahanmuuttajan osasta ja kantasuomalaisten suhtautumisesta muualta tuleviin.

Romaani näyttää sukupolvien välisen murroksen sekä naisten aseman muutoksen monessa aikatasossa: Veran inkeriläistaustainen äiti ei ymmärrä Suomeen muuttavaa tytärtään, vaikka seuraakin myöhemmin perässä.

Vera puolestaan pelkää ilmaista ajatuksiaan yhtä rohkeasti kuin hänen tyttärensä Nina. Ja romaanin lopussa Nina suree omien lastensa kasvua erilleen venäläisjuurista ja häpeää puhua venäjän kieltä julkisesti. Samaan aikaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan maalaa kauhistuttavia pilviä Ninan ja Veran arjen ylle.

Anna Soudakova

Varjele varjoani kutsuu pohtimaan varjojen merkitystä omassa elämässä ja tarkastelemaan tunnekartaston siirtymistä sukupolvelta toiselle. Samaan aikaan kun suku ja perhe ovat kirjan henkilöiden voimavara, suhteet rakkaisiin myös hiertävät ja satuttavat. Omien lasten syntymän myötä ylisukupolviset traumat saavat Ninan epäilemään itseään.

Pietarilaissyntyinen Anna Soudakova (s. 1983) muutti 8-vuotiaana Suomeen. Hän opettaa Vantaalla peruskoulussa suomen kieltä monikulttuurisille lapsille ja tapaa työssään paljon maahanmuuttajaperheitä.

Arvostetun, Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaaksi päässeen Mitä männyt näkevät -romaaninsa jälkeen häntä on pyydetty ahkerasti keskustelemaan venäläisyyteen liittyvistä asioista Suomen mediassa.

Lähde Atena

spot_img