Osi and the Jupiter – Stave (2021)

Aiheeseen liittyvää

Asko Jaakonaho: Kulta-aura (Aviador 2024)

Kulta-aura on villisti virtaava, satiirinen biofiktio tieteen ja taiteen kauhukakarasta Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946). Eksentrinen oman tien kulkija on kirjansa ansainnut.

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Viikon Kovin Biisi: VKB 44/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Hafezin runouden uutuus: Kätketyn kieli ja viinin välke

Hafezin runous ja persian kirjallisesta maailmasta on tehty uusi suomennos, joka esittelee runoilijan monimutkaista estetiikkaa ja yhteiskunnallista maailmaa.

Jaa somessa

Tällä kertaa musiikkinostona toimii Ohiosta musamaailman tietoisuuteen pompannut duo nimeltä Osi and the Jupiter vuonna 2021 ilmestyneen albuminsa Stave kanssa.

Kun muutama artikkeli sitten oli puhetta suovelhomusasta, tämä henkisesti hieman samanlainen, mutta musiikillisesti täysin erilainen bändi menee omien sanojensa mukaan metsä- ja neofolk-kategorioihin. Kuitenkin nuo ovat oikein osuvat kuvaukset tällaiselle pääosin akustiselle leirinuotiomusiikille, johon mukavat lisämausteet ja omaperäinen kansitaide luovat omanlaisensa erikoisen tunnelman.

Stave kokonaisuutena on siitä hieman kaksijakoinen, että yllättävänkin iso osa kappaleista kallistuu instrumentaalimenon ja ambientin puolelle. Näissä biiseissä on melko mystinen ja jopa jännällä tavalla uhkaavakin fiilis välillä. Tästä huolimatta levystä huokuu yleisesti todella seesteinen, lohdullinen ja hieman melankolinenkin tunnelma. Tietynlainen metsäinen ja vuorimainenkin aura tämän julkaisun ympärillä pyörii myös.

Lisäksi äänimaailma on lämmin ja mukavan luonnollinen suurimman osan ajasta, instrumentteja on käytetty toimivasti (iso plussa sellon käytöstä) ja laulu on juuri tällaiseen musiikkiin sopivaa.

Omat suosikkini sisällöstä ovat hauskaa soitantoa sisältävä Folk of the Woods, utuinen ja leijuva Inner Flame, sekä hieman yllätyksenä vauhdikkaampaa menoa esittelevä In Death (Carry Me Home).

Ainoa varsinainen kompastuskivi levyllä on mielestäni kokonaisuus. Se tuntuu hyvästä meiningistä huolimatta hieman rikkonaiselta. Mietinkin sitä, miten homma toimisi jos kappaleet olisivat vaikka jaettu kahdeksi selkeäksi osioksi tai vaihdettu hieman niiden järjestystä? Nyt ehkä hypitään pikkaisen liikaa jutusta toiseen.

Tästä huolimatta Stave on mielenkiintoinen julkaisu, jonka parissa fiilistellessä ajantaju varmasti onnistuu katoamaan.

Siinä missä allekirjoittaneen tunnelmointimusat ovat olleet viime vuosina vähän liikaakin kallellaan dungeon synthiin, Einar Selvikin tuotoksiin (plus hänen musiikillisiin perillisiinsä), Osi and the Jupiterin omanlaisensa fiilistely on tervetullutta vaihtelua ainakin tämän herran levylautaselle. Kannattaa tsekata myös bändin muut julkaisut!

– K.Leijala

spot_img