The Record Of My Life #20: JALLA JALLA: Jalla Jalla (Hiljaiset Levyt HIKI-005) 1990

Aiheeseen liittyvää

Sähköistynyt K3-yhtye herää ja julkaisee digisinkun

Rock- ja heavypiireissä pitkään vaikuttaneen laulaja-biisintekijä Kari Pikkujämsän kipparoimaK3-yhtye...

Runouden taikaa Kulttuurikeskus PiiPoon Runo-olohuoneessa

Kulttuurikeskus PiiPoossa juhlitaan Kirsi Kunnaksen juhlavuotta interaktiivisella Runo-olohuone-näyttelyllä.

Emotion visa: PMMP vs Maustetytöt

Tänään kisailussa on Emotion visan historian ensimmäinen kaksintaistelu. Testaa...

Opi saksofonin saloja – Arto Moisalan uusi opas puupuhaltimille

Arto Moisalan opas saksofonin soiton opetteluun on julkaistu – teos tarjoaa opit niin aloittelijoille kuin konkareillekin.

KUTSU medialle: Kokeilevaa konkretismia ja Monika Sosnowskaa EMMAssa

EMMA esittelee Kokeileva konkretismi -kokoelmanäyttelyn, jossa konkretismi herää eloon yli viidenkymmenen taiteilijan teoksissa.

Jaa somessa

Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.

Hiljaiset huomasi yhtyeen ainutlaatuisuuden ja loput levynsä yhtye tekikin sille, ensin tulivat hienot pikkulevyt Goes Pop-EP ja single Love Charcing Battery ja -90 oli tämän LP:n vuoro.

Tämä on sellaista rockin riemujuhlaa alusta loppuun, ettei biiseistä voi valita parhaimpia, huonoja ei olekaan. Siis yhtye oli lavalla (ja on vieläkin) raju ja hauska ja mukaansatempaava ja tyypitkin hiton mukavia. Harvemmin sitä lavarempseyttä kuitenkaan saadaan näin hyvin tallennettua levylle olematta livelevy (mitä tämä onneksi ei ole, koska niistä en yleensä kauheasti välitä, mieluummin seuraan sitä menoa lavalta kuin kuuntelen levyltä).

Vanhoista biiseistä on mukana omakustanteen molemmat puolet, mutta uusina versioina. Joo, vaikka kuinka yritän, en osaa nostaa mitään biisiä muiden ylitse; yhtye teki vielä 2 LP:tä, jotka ovat myös loistavia, mutta niistä on helpompi erottaa selvät ”hitit”. Jos nyt väkisin mainitsisi levyn avaavan You Wear It Wellin ja hitaamman Waitin’ For My Girlin. Tämä julkaistiin myös seuraavana vuonna CD:nä Englannissa bonuksenaan tuo Love Charcing Battery -single ja 1992 toisen LP:n kanssa yhteis-CD:nä USA:ssa, ilman bonuksia.

Harmittavasti kolmannen pitkäsoiton Snowmans Land (joka julkaistiin alunperin vain CD:nä -94 ja 2018 LP:nä) jälkeen meno alkoi hidastua ja viimeisin levy on covereita sisältävä CD Graverobbers’ Handbook vuodelta 1997. Yhtye ei kuitenkaan ole lopullisesti hajonnut ja olen nähnyt heitä jokusen kerran 2000-luvullakin ja viimeksi viime vuonna, eikä se meno miksikään ole muuttunut. Ja kun kuulemma uusiakin biisejä on, niin mistäs sitä tietää, vaikka levyjäkin vielä tulisi.

Tämä on hyvin lyhyt ihan siksikin vaan, että mitäs sitä loistavaa rock’n’rollia sen enempää analysoimaan, ei se siitä parane tai huonone, tämähän pitää kuulla ja mieluummin lisäksi vielä keikalla kokea!

– V. Vahtera

spot_img