Kirjan lähes 650 sivua kauhistuttivat. Varsinkin kun lähes samaan aikaan kirjastoon saapui toinen tilaamani elämäkerta, Alpo Hakalan eli Teddy Guitarin sellainen. No, osa on discografioita jne. Eipä se lukeminen kuitenkaan ollut lainkaan hankalaa.
Tekijä itse kertoo elämästään ja teoistaan sujuvasti ja kaiken lisäksi olen aina pitänyt SE-yhtyeestä ja se on ainakin kerran tullut nähtyäkin, Salon torilla kesällä 1984. Lisäksi kirjassa on joitakin tuttujakin, SE oli nimittäin pariinkin otteeseen puoliksi salolainen yhtye. Tästä varmaan käy jo ilmikin, että itseäni kiinnostavat kirjassa eniten SE- ja Seitsemäs maailma -yhtyeiden seikkailut. Kyllä näin on, mutta eipä se muukaan tylsäksi käy kerronnan ansiosta.
Kirjaa lukiessa kuuntelin myös pitkästä aikaa SEn …Ja me tehtiin rakkautta– ja Pahaa unta -LP:t netistä ja huomasin taas, kuinka hyviä ne ovat. Itselläni ei ole Sen levyjä, Banaaniconga oli joskus, mutta kaipa sen joku pölli. Olen kuullut myös Yari & Onnensotureita ja sitä helvetin vaikeanimistä bändiä, mutta ne eivät tehneet samanlaista vaikutusta. Onpa hänen biisinsä ollut euroviisukarsinnoissakin, puhumattakaan Syksyn Sävelestä.
Yari on aktiivisemman bändiuransa jälkeen toiminut eritoten elokuvasäveltäjänä ja tuottanut silloin tällöin muiden levyjä, esim. Mari Rantasilan ja Eläkeläisten. Olipa hän mukana jälkimmäisten euroviisuprojektissakin, johon ei sitten päästy (eli hukattiin selvä voitto!). Ja Yari oli kapellimestarina Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin Humpfonia-kiertueellakin.
Tietenkin näin paksussa kirjassa on suvantokohtiakin, jotka haluaisi hypätä yli, mutta en suo moista itselleni. Eihän kaiken maailman musiikin teoriahöpinä minua kiinnosta, mutta ei kai siitä haittaakaan ole? Tässä on erittäin, välillä jopa liiankin, tarkasti kerrottu miehen elämäntarina kohdusta tähän päivään, siksi en oikein tämän enempää asioita erittele, sanon vain, että haasteelta tuntui, mutta loppujen lopuksi haaste olikin nautinnollinen matka aikaan, joka ei valitettavasti palaa, vaikka tämä ei mitään nostalgiaa olekaan.
Itsellä soi ja voin suositella muillekin taustalle: SE:…Ja me tehtiin rakkautta, Pahaa unta, Singlet (tästä löytyy myös Yarin mainio soolo Voin odottaa, A-puolestaan en niin välitä), etenkin Mitä me tehdään, miksei ne pari muutakin levyä, biiseistä erikseen Yari: Viimeinen pullo Sorbusta (ei ole punkkia, vaan herkkä kipale!), Yari & Miika: Hiekkalaatikolla, Pohjalla-levyltä löytyvät SEn biisit Ei asfaltti liiku ja Peilit ja Hilse-LPn Punk on typerää. Seitsemäs Maailma -yhtyeen LP on juuri ilmestynyt uudestaan Svartin kautta. Yhtyeessä olivat Yarin lisäksi mm. Kari Hipponen, Charlie Lamasta ja Sidi Vainio. Mulla on jossain SEn vanha keikkajuliste, pitäisiköhän etsiä ja laittaa seinälle, koska taidan pitää yhtyeen musiikista vieläkin enemmän nyt kuin silloin nuorena?
V. Vahtera
