”On myös mahdollista, että minä, entistä enemmän jopa omien ajatusteni vilinään punaisen lankansa kadottava varhaisdementikko, olen yksin tämän ylituottamis-mielipiteeni kanssa.”
Postiimme ilmaantunut saate
”Eroottiset Tuliaseet on mahdollisesti maailmanhistorian merkittävin tamperelais-nokialais-nousialais-hämeenlinnalainen yhtye. Musiikissaan orkesteri yhdistelee sujuvasti metalli- ja punk-vaikutteita raskaaseen rockiin. Kuten kaikki muutkin maailman yhtyeet, myös Eroottiset Tuliaseet tykkäävät kehuskella energisillä keikoillaan ja tarttuvilla melodioillaan.
Jo 2000-luvun alkupuolella ideoitu yhtye aloitti panostamaan musiikintekoon hieman vakavammin vuonna 2015, ja pitkällisen äänitys- ja jälkituotantosavotan jälkeen osuvasti nimetty debyyttialbumi (!Levy 2015!) näki päivänvalon vuonna 2018. Eroottiset tuliaseet on julkaissut myös sinkut Umpikuja, Rasvaa Pullissa, Sähkökatkos, Mä en tahdo sua enää sekä EP:n Imperiumin Vatsaisku.”
Tällaisella saatekirjeellä lähestyy toimitustamme Eroottiset Tuliaseet. Itselleni yhtye tuli tutuksi jo vuonna 2018 kitaristi Jake Luupään esittelemänä, hänen ajautuessa muutaman (minulle) onnekkaan sattumuksen kautta soitteluporukoihimme Turun seudulla.
Tuolloin Eroottisten Tuliaseiden !Levy2015! oli juuri ilmestynyt. Se tuli kuunneltua useampaankin kertaan, ja etenkin Kyttä on Poliisi -biisi kolahti heti ensikuuntelulla. Meininki levyllä oli energinen ja tuolloin yhtyeen saatteessaankin mainitsemat punk-vaikutteet hyvin kuultavissa.
Muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen yhtye on kasannut viisi uunituoretta biisiä sisältävän En koskaan ajatellut että tämä menisi näin -EP:n, johon innoissani nyt tutustun.
Ensivaikutelma
Sitten edellisen julkaisun, yhtyeen soundit ovat tukevoituneet huomattavasti. Nyt metallivaikutteet nousevat selvästi esiin, eikä pelkästään soundien osalta, vaan myös soitannollisesti.
Bändi pääsee esittelemään teknistä osaamistaan, josta tosin olinkin tietoinen jo aiempien äänitysten perusteella. Ja kyllä se rytmi jalan alle menee, laittaen kummasti liikettä omaankin kehoon. Rouheudesta ja tukevuudesta huolimatta soundit erottuvat hyvin, vaikka bändi vyöryttää paikoitellen hyvinkin matalilla taajuuksilla.
Kone kehrää
EP:n sanoituspuoli ansaitsee erikoismaininnan. Laulaja Matti Moottorin kirjoittamat lyriikat ovat monitasoiset ja onnistuvat samalla sekä koskettamaan että naurattamaan. Yhtäaikaisesti ne myös halaavat ja näyttävät keskisormea, eli pitävät kuulijaa sekä hyvänä että pilkkanaan. Matti ottaa vahvasti kantaa, sitä kuitenkaan aina suoraan sanomatta. Itseironian taso on korkealla ja se jos mikä aiheuttaa vahvaa samaistumista.
Hyvä esimerkki sanojen monitahoisuudesta ja itseironiasta on Vieläkin Vuokralla -biisi. Sanojen luoma ”sinä ja minä” -vastakkainasettelu saa kuuntelemaan kappaleen muutamaankin kertaan; kumpi näistä vaihtoehdoista lopulta onkaan se tavoittelemisen arvoinen: omistusasuminen keskiluokkaisten ongelmien kera vaiko iänikuinen vuokra-asuminen? Molemmissa lienee puolensa, mutta tapa, jolla Moottori asian ilmaisee on todellista taituruutta.
Biisistä on julkaistu myös musiikkivideo.
Kappaleen kertosäe on melkoinen korvamato, joka ansaitsee paikan myös radiosoitossa. Jos ei muuten, niin ainakin siksi, että radiota kuuntelevat keskiluokkaiset laumasielut saisivat kerrankin jotain näkökulmaa siihen, mitä tapahtuu niissä asunnoissa, joita he ostavat sijoitusmielessä.
Myös Muoviräjähde-kappaleen sanoitus on erinomainen ja helposti samaistuttava. Tässä pidän erityisesti melodioiden ja sanojen muodostamasta yhdistelmästä; kertojan tunne todellakin välittyy kuulijaan, ja sovitus on mukavan yksinkertainen tarinaa kuljettamaan.
Monitasoisesta kerronnasta nostan esille Sata sekuntia Jumalaa -kappaleen. Itse tulkitsen kappaleen kertovan eskapismista, mutta samaan aikaan se voi olla myös sadomasokismiin hurahtaneen henkilön kuvausta siitä, kuinka itseään kiduttamalla pääsee hämärän rajamaille. Sanat luovat useamman eri skenaarion, ottamatta kuitenkaan tarkkaa kantaa yhdenkään skenaarion puolesta tai vastaan.
Käytännössä kaikki EP:n kappaleet ovat sävellyksellisesti hyviä; melodiat tarttuvat ja lyriikat istuvat niihin hyvin. Esimerkkinä Veljeni Vartija -kappaleen kertosäe on sanoituksen ja sävellyksen osalta todellinen napakymppi, jonka kyytiin on helppo nousta sen sekaan kadoten. Näin minulle myös käy. Uppoutuessani kappaleen vietäväksi aika ja paikka katoavat. Sovituksiin on nähty vaivaa ja biiseihin on saatu mukavasti dynamiikkaa sekä mukavia värisävyjä.
Tårta på tårta?
Ainoa omaan korvaani särähtävä seikka on levyn tuotanto. EP:llä on käynyt paikoitellet selvästi ns. ”tårta på tårta”, eli aikamoinen ylituottaminen.
Yhtye on ilmeisesti hionut levyä pitkään ja hartaudella, ja tässä on vaarana omien korvien turtuminen. Omaa kuuntelukokemusta piristämään ryhdytään lisäämään pikkumausteita, ja yhtälöstä pääsee unohtumaan se kuulija, joka kuulee levyn kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa. Hän ei todennäköisesti pysy kaikkien päällekkäisten ideoiden mukana.
Toki nämäkin tuotannolliset elementit ovat kaikki itsessään hyviä, mutta niitä on paikka paikoin vain liikaa. Mieleeni tulee, että noin koukuttavat sanat ja melodiat saisivat vieläkin enemmän huomiota ja tunnepuolen tukea astetta maltillisemmalla tuottamisella.
Kuunnellessani itselle uutta musiikkia, pohdin yleensä ensimmäisenä, mitä tämä biisi haluaa minulle kertoa, mitä tunnetta se yrittää välittää ja välittyykö se minulle. Nuotteja kun voi lisätä äänitteeseen loputtomiin, mutta puuttuvaa tunnetta ei.
Tällä EP:llä tunne välittyy hyvinkin vahvana, mutta aineksia olisi enempäänkin. Matti Moottorin sanoissa on potentiaalia piirtämään tarinaa aivoihini. Ylituotanto-ilmiö saa tämän takia minulta näinkin suuren huomion.
Tämän seikan liiallinen alleviivaus alkaa jo vaikuttaa pateettiselta. Mutta tukeeko yhtyeen soitto tarinankerrontaa vai rikkooko jokin elementti kaavaa? Toki kaavan rikkominen on myös tehokeino, eli tähänkään ei ole olemassa ennalta määriteltyä oikeaa tai väärää tapaa.
Mitä tästä opimme? Emme mitään.
Tämä on kuitenkin asia, jota jokaisen biisintekijän tulisi pohtia.
On myös mahdollista, että minä, entistä enemmän jopa omien ajatusteni vilinään punaisen lankansa kadottava varhaisdementikko, olen yksin tämän ylituottamis-mielipiteeni kanssa. Juuri siitä syystä tämä EP kannattaa tsekata itse ja muodostaa oma mielipide asiasta.
Suosittelen
Kaikesta tästä huolimatta, siitä ei päästä mihinkään, että herrat ovat taasen loihtineet kertakaikkisen hyviä biisejä, jotka ansaitsevat tulla muidenkin kuulemaksi. Myös yhtyeen aiemmat julkaisut ovat tutustumisen arvoisia, mutta eritoten tätä EP:tä suosittelen ihan jokaiselle.
Yhtye verkossa
Spotify: https://open.spotify.com/artist/7ogJyVHeHZkwI6qbeBV6Sq
Facebook: https://www.facebook.com/eroottisettuliaseet
Eroottiset Tuliaseet on
- Matti Moottori – laulu
- Jake Luupää – kitara
- Larry Porno – kitara
- Tohtori Tuliase – basso
- Nicolai Ruoska – rummut
– K. Lukkarila
