Intohimoinen musiikin harrastaminen käy työstä. Käsite nälkätaitelija ei ole tuulesta temmattu.
Koska levy tulee? Kysymys, johon useamman EP:n julkaisseen orkesterin jäsenenä saa tuon tuostakin olla vastaamassa. Pitkäsoiton perään ovat kyselleet jopa toimittajat. Mutta milläs perkeleellä lähdet työstämään täysmittaista, kun jo pelkästään äänityskuluihin uppoaa helposti tuhansia euroja, ainakin jos haluaa myös studiolta laatua. Kansitaide maksaa, promootio maksaa, levyjen painatus, digijulkaisu, periaatteessa jopa kaikki toimintaan käytetty aika ja vaiva maksaa. Esimerkiksi sanoitus- ja sävellystyöhön saa helposti upotettua tunteja ja taas tunteja. Ei ole julkaisutoiminta persaukisten bändien puuhaa.
Moni muukin harrastus aiheuttaa toki kosolti kustannuksia, mutta musiikki on yksi niistä joihin saa helposti upotettua melko megalomaanisiakin summia. Soittimet ovat tyyriitä, kunnollisille vahvareille ja äänentoistolaitteille kertyy hintaa. Jopa keikkareissuja saa moni nimettömämpi bändi tehdä melko lailla omarahoitteisesti. Puhumattakaan siis levynteosta.
Suurin osa Suomessa bänditoimintaa harjoittavista joutuu käymään soitannan ohella päivätöissä. Demokraattisimmassakaan bändissä tulovirrat eivät monestikaan jakaudu kovin tasaisesti, eikä kaikilla jäsenillä ole välttämättä varaa satsata harrastukseen. Harrastukiin uhrattua aikaa on ylipäänsä turha mitata rahassa, sillä harvoinhan harrastuksista palkkaa saa. Mutta lähes jokaisen vakavissaan toimivan musiikinharrastajan haaveissa musiikista tulee harrastusta vakavampaa, ihannetilanteessa päivätyö.
Yksi hyvä rahoituskanava ovat erilaiset musiikin tekijöille tarkoitetut apurahat. Omankin Jorma Mattila & Ulkopuoliset -yhtyeeni edellinen Imatrankoski EP kustannettiin täysmääräisesti Imatran kaupungin kulttuuritoimen myöntämällä kohdeavustuksella. Myös muita taiteen edistämiseen tarkoitettuja apurahoja on jaossa useamman kerran vuodessa. On Musiikintekijöiden rahasto, Taiteen edistämiskeskus, eli Taike, sekä erilaisia säätiöitä, kuten Georg Malmstén -säätiö. Myös Koneen säätiö jakaa apurahaa taidetta edistäviin hankkeisiin.
Kannattaa tsekata myös kotikaupungin tarjoamat tukiverkostot. Moni kaupunki myöntää kulttuuriavustusta paikallisille toimijoille, mikäli perusteet vain ovat kunnossa. Eri tahot myöntävät apurahoja ja stipendejä hiukan erilaisin ehdoin. Olemassa on rahoitusapua esim. laitekuluihin, livetoimintaan, studiokustannuksiin ja jopa apurahaa sanoitus- ja sävellystyöhön.
Monesti hakeminen tapahtuu tiettynä ajanjaksona täyttämällä valmis hakulomake. Toisinaan vaaditaan myös erillinen, usein vapaamuotoinen, selonteko projektista, jota varten rahoitusta halutaan. Ongelma voi muodostua vaikkapa siitä, että toisinaan avustuksia maksetaan takaperoisesti kuitteja vastaan. Tällöin pääomaa tulisi siis löytyä jo hakuprosessin aikana.
Apurahaa haettaessa kannattaa lomakkeen täyttöön panostaa. Juosten kustu ja ohuesti perusteltu pumaska lentää äkkiä ö-mappiin, mutta kun jaksatte nähdä vaivaa, kasvavat mahdollisuudet apurahan saamiseksi. Perustelkaa apurahan tarve kunnolla ja liittäkää mukaan mahdollisimman tarkka kuluerittely. Muistakaa perustella hankkeenne yhteiskunnallinen tai paikallinen hyöty. Vaikkapa paikallisen kulttuuritarjonnan elävöittäminen on ihan aikuisten oikeasti aivan relevantti päämäärä.
Apurahaa ei tietenkään myönnetä kaikille, ja moni hyvin täytetty ja perusteltu hakemuskin tulee hylätyksi. Joka tapauksessa on upeaa, että niin monet tahot haluavat tukea suomalaista kulttuuria. Loppujen lopuksihan kulttuuri on jokaisen toimivan yhteiskunnan perusta ja identiteetin kivijalka. Jo yhden pienen lomakkeen huolellinen täyttö voi parhaimmillaan mahdollistaa ison unelman.
Ilkka Heikkinen
