Suuri rauhan romaani Suomen tunnetuimmasta aseistakieltäytyjästä.
1920-luvun eloisa ja värikkäitä aatteita tulviva Helsinki vie nuoren ja vallattoman Arndt Pekurisen mukanaan. Pekurinen löytää elämäntehtävänsä rauhanaatteen parista. Pian häntä havittelevat niin rauhanliikkeen kuin Etsivän keskuspoliisinkin miehet. Lopulta Pekurisen on tehtävä valinta periaatteiden ja oman elämänsä välillä.
Näinä maailmanpalon aikoina kun jälleen puhutaan vain puolustusvoimien budjeteista ja viha leimahtaa polarisaation huipulla helpommin kuin aikoihin, on tärkeää kuulla myös vaihtoehtoisista näkökannoista. Arndt Pekurinen oli periaatteidensa mukaan elävä mies, joka vastusti hinnalla millä hyvänsä aseisiin tarttumista ja univormuun pukeutumista toisen maailmansodan roihutessa Suomenkin rajojen tuntumassa. Tämä tarina on ansainnut tällaisen biofiktion, niin tärkeä pala Suomen historiaa on kyseessä.
Louhela kirjoittaa varsin elävästi vanhan ajan elämästä, kuvaillen musiikkia, ruokia, vaatteita ja muitakin ajan ilmiöitä niin värikkäästi että on helppo visualisoida kirjan henkilöiden elämää. Teksti on vetävää ja imaisi minut ahmimaan lyhyehkön kirjan hyvin nopeasti. Oli myös sivistävää lukea esperanton, tuon utopistisen eurooppalaisille laaditun yhteisen kielen, taustatarinaa Pekurisen lähipiirin välityksellä. Kovin tutulta myös vaikutti se, että pasifismi yhdistettiin olkiukolla kommunismiin tuohon aikaan kovin heppoisin perustein. Tällaista yleistävää keskustelua nykyäänkin näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Täytyy silti iloita siitä että Suomi on sellainen maa, jossa tällaisen kirjan voi julkaista ilman ikäviä seurauksia.
Pekurinen teki ison duunin periaatteillaan, vaikka ei tuloksia kovin paljon itse ehtinyt kokemaankaan lyhyehkön elämänsä aikana. Lex Pekurinen säädettiin 1931 mikä oikeuttaa suomalaisen asevelvollisen valitsemaan siviilipalveluksen armeijan sijasta.
Mikko Ihalainen
