Arvostelussa Worldburn – Beholder

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 27/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Brazen Forgery julkaisi toisen singlen syksyllä ilmestyvältä EP:lta

Dark metal -projekti Brazen Forgery julkaisi toisen singlen syksyllä...

Atomic Berries uudelleenlämmittää vuodentakaista eurojyystöään

Taas on se hetki, kun Atomic Berries -yhtye julkaisee uutta musiikkia. Nyt oma lehmä ojassa tai ainakin hyvin voideltuna, juuri silmäilemäsi artikkeli kertoo, mistä...

Viikon Kovin Biisi: VKB 28/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Epämmattimainen mestari Jake Luupää sooloili toisen metallisinglensä

Emotion Zinen jo lähes vakiovieraaksi kutsuttava Jake Luupää on...

Jaa somessa

”Worldburn on selkeästi bändi, joka ei pakota itseään mihinkään tiettyyn kategoriaan, vaan tekee sellaista musiikkia, jonka bändin jäsenet kokevat omakseen.”

[yasr_visitor_multiset setid=1]

Turkulainen monimetalliorkesteri Worldburn jatkaa vuoden 2020 debyytti-EP:n Observerin polulla sekoittaen yhä melodisen death metallin, djentin ja thrashin parhaita paloja sulatusuuniinsa. Kyseessä on Worldburnin ensimmäinen kokopitkä albumi Beholder, joka sisältää yhteensä 11 monenkirjavaa metallikappaletta.

Worldburn on vuonna 2017 perustettu suomalais-meksikolainen metalliyhtye, jonka vaikutteina toimivat mm. In Flames, Death ja Slayer. Yhtyeessä soittavat muusikot Arttu Häyrinen (vokaalit, basso), Antti Sorsa (kitarat, koskettimet) ja Mikko Aaltonen (rummut) sekä meksikolainen metalliveteraani Osvaldo Trejo (kitara).

Entäpä itse levy Beholder? 

Worldburnin Beholder-albumin kansi
Worldburnin Beholder-albumin kansitaidetta

Ensimmäinen kappale Forfeit, tuo orkesterin djent vaikutteet esille ja seuraavat Crush the Faithless ja Frost Giants taas ovat silkkaa melodeathiä. Worldburn on aina ollut sitä, mitä bändin vaikutteet lupaavat: Deathin teknisyyttä, In Flamesin melodisuutta ja death metallin brutaalisuutta sopivassa suhteessa.

Biisimateriaali on tyyliltään jatkuvasti vaihtuvaa, mutta Artun vokaalit liimaavat biisit yhteen ja tästä syntyy bändin oma yhtenäinen soundi. Myös vokaaleihin on saatu mukavasti vaihtelua korkeammilla HC-punk tyylisillä rykäisyillä matalan murinan lisäksi.

Lyyrisissä teemoissa kuljetaan epätoivon ja aivopesun merkeissä kohti sotaa ja kärsimystä. Näinhän se kuuluu metallilyriikoissa mennä. Kappaleissa Fade ja outrossa Passing kuulemme akustisia kitaroita ja jousimaisia syntikoita ja Worldburn esittelee taas uuden puolen itsestään. Aether of Convenience ja The Call taas alkavat slayermaisella riffeillä, mutta nopeasti muuttuvat Worldburn -tyyliseksi sekoitukseksi.

Tuotanto levyllä on kohdallaan ja bändin aiempia julkaisuja vaivanneesta kotikutoisuudesta on päästy eroon.

Varsinkin rummut ovat huomattavasti orgaanisemman kuuloiset kuin aiemmin. Plussaa ropisee myös laulusoundista. Kappaleissa kitarat ovat nostettu ansaitusti pääosaan, ja monisäikeiset kitaraharmoniat antavat aina lisää kuunneltavaa. Kitarasoolot ovat läpi levyn melodisuudessaan ja tekniikassaan taidokkaasti toteutettuja. Nopeita juoksutuksia löytyy riittävästi ja niissä ei onneksi mennä oman taitotason ulkopuolelle. Kyllähän hyviä kitarasooloja kuuntelee aina mielellään.

Fanikunta Etelä-Suomessa

Worlburn on saanut mukavan seuraajakunnan Etelä-Suomessa vuorovaikutteisista ja energisistä live-esityksistään johtuen. Se on selkeästi bändi, joka ei pakota itseään mihinkään tiettyyn kategoriaan, vaan tekee sellaista musiikkia, jonka bändin jäsenet kokevat omakseen.

Facebook: https://www.facebook.com/worldburnfi
Instagram: https://www.instagram.com/worldburnband/
Spotify: https://open.spotify.com/artist/3e3BI3FfDbM3LcWhWkSYhq
Kotisivut: https://worldburn.rocks/

– K. Kallio

spot_img