Jos nyt ei joku tiennyt, niin tämä oli Roppolan Janin ”johtama” bändi Lempäälästä ennen kuin vihollisena oli koko maailma ja nimenä Fucking World ja kotipaikka muuttui Helsingiksi.
Tämän sitten taas sain syntymäpäivälahjaksi Melinalta (tämä muuten ilmestyi juuri silloin eli 20.1), kiitoksia!
Tässä on siis yhtyeen kaksi demoa, joiden biiseistä osa on tullut tutuiksi joiltain kokoelma-LP:iltä ja -kaseteilta.
Nämä biisithän ovat hyvin erilaisia kuin sen kokoonpanon, joka teki yhteis-EP:n ”Viimeisen Rakkaus” kanssa 1986.
Suurin osa on suoraviivaista HC:ta, joista ei voinut päätellä, että Fucking World tulisi olemaan ainakin pohjoismaiden johtava Clash-melodiaryhmä (tuon EP:n toinen biisi kyllä jo sitä on, mutta se ei tähän kuulu).
Kannessa ei kerrota mitkä biisit ovat mistäkin sessioista, mutta luulisin, että B-puolen 3 viimeistä ja A-puolen viimeinen biisi ovat myöhemmästä, koska niissä biisit ovat vähän rauhallisempia ja tuo kiertävä kitarasoundi puuttuu, tai ei kiertävä, mutta miksi sitä nyt voisi kutsua?
Ja täytyy sanoa, että tuo A-puolen päättävä Sateenkaari on todella hieno ja kaunis biisi, oli sitten kummasta vain. B-puolen päättävä Ei enää sotaa on myös tuollainen rauhallisempi biisi.
Se oli kyllä ennestäänkin tuttu, olen siis joskus näköjään kuullut Kaaos-lehden toisen kokoelmakasetin, koska myös tuo kamala versio Kalliolle kukkulalle-biisistä ja muutama muu olivat tuttuja. Kaikki biisit on nauhoitettu ihan oikeissa studioissa, mikä on kyllä hyvä, koska suurin osa biiseistä on sellaisia, että tulen tätä pyörittämään useammankin kerran.
Jos nämä olisivat jotain treenikämppänauhoituksia, en usko, että jaksaisin kertaa enempää, vaikka pääosin hyvistä biiseistä onkin kyse, nyt on menossa kolmas kerta. Tulee mieleen Kolmannen Päivän LP, johon on siis koottu jotain treenisnauhoja (muistaakseni) ja se sai kyllä jäädä rauhassa hyllyyn kerran jälkeen ja sekin oli vaikeaa, olisi ollut mielenkiintoista nekin kuulla vähän tasokkaampina versioina.
Vaikka FF:n hardcore on parempaa kuin monen aikalaisensa ja ajoittain jopa melodioita karkaa esiin, niin ehdoton ykkönen tässä on kuitenkin jo mainittu hidas ja kaunis Sateenkaari, joka olisi ansainnut olla hitti, jos olisi edes silloin joskus julkaistu, mutta ei kai se vieläkään myöhäistä ole. Aika on ihan toinen ja ihmisetkin ovat muuttuneet, ”niiden” kauneuskäsite biiseistä on sen verran erilainen, ettei tällaista varmaan Behmien ja muiden turhakkeiden maailmassa ymmärretä, mutta luulisin että vanhat punkkarit ainakin tykkäävät.
Tätä on läpinäkyvänä sinisenä versiona (mustaa ei olekaan) painettu 300 kpl, että kannattaisi varmaan pian hankkia jos meinaa ehtiä.
-V. Vahtera
