Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.
Pääjuoni tässä kirjassa kai on, että erään perheen poika on kyllästynyt siihen, että vanhemmat ovat omistaneet koko elämänsä firmalleen ja hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Niinpä hän pistää tekoälyn puuttumaan asioihin ja tästähän seuraa kaikenlaista. On albanialaista palkkatappajaa, tuo pojan koira, joka on siis Dalin reinkarnaatio (vai onko?), objektiseksuaaleja, tietty Händi ja Käppers jne. Tällainen sekopäinen, kuitenkin jollain ihmeen tavalla jonkin loogisuuden pitävä touhu, on oikein ”tervettä” luettavaa, kun maailma on vielä enemmän sekaisin. Ja onko se tekoälykään sitten hyväksi? Ei ainakaan tämän kirjan perusteella, eli jokin sanomakin tässä taitaa olla.
Oli tai ei, Vuorisensa lukeneet tietävät, että ei näistä oikein tarkkaa analyysia (tuostakin sanasta kirjassa keksittäisiin…jotain) voi tehdä. Kyllä ne itse lukea täytyy. Vähän sama kuin yrittäisi kuvailla jollekin asiaan ei-vihkiytyneelle vaikkapa Young Ones-sarjaa. Ehkä pääperiaate tulisi selväksi, mutta tuskin se kovin hauskalta kuulostaisi.
–V. Vahtera
