Tämä tuli sitten päätökseen. En ole ehtinyt lukemaan kuin vasta nuo kolme ensimmäistä punkkiin nojaavaa juttua, mutta selatessa ja sieltä täältä pätkiä lueskellessa tulin siihen johtopäätökseen, että tämä viimeinen numero on ehdottomasti sarjan paras, ei tunnu olevan kuin pari juttua, jotka jäävät kyllä väliin, tai ehkä, enhän jostain pesäpallosta mitään tajua, mutta miksei siitäkin sitten voisi…
Aikaisemmissa numeroissa on ehkä ollut enemmän yhtyeitä, jotka ovat enemmän lähellä omaa musiikkimakua, mutta ei se mitään, olen kyllä aina tykännyt esim. kannessa olevasta Gene Vincentistäkin, johtuneeko siitä, että äijä taisi olla elämäntavoiltaan aika ”punk”. Itseäni jäi harmittamaan eniten se, että siitä Hanoi Rocks -jutusta, jonka piti koskea yhtyeen alkupään tarinaa, ei saatu oikeastaan mitään uutta irti. Muistaakseni asiaan piti palata, mutta ei nyt sitten vissiin palata. Ja sivuilla on mainittu myös, että Belaboris-tarina piti julkaista. Sekin olisi ollut mielenkiintoista.
No ihmiset ovat tästä jatkaneet omia teitään uusiin julkaisuihin, joista yhtä tuolla jo mainostetaankin. Tämä oli oikein tyylikäs ja muhkea lukupakkaus (yleensä 100 sivua, muutenkin melkein) aikana, jolloin pienlehtiä ei juurikaan ilmesty. Ehkä tämä ei ihan sellainen ole, mutta lasken suurinpiirtein samaan kategoriaan, koska ei ainakaan mikään Soundi ole vertailukohta, sitä ei ole enää vuosikausia jaksanut lukea. Ei hitto, harkitkaa vielä!
-V. Vahtera
