MANIFETSI 6 (lehti, 2024)

Aiheeseen liittyvää

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

Viikon Kovin Biisi: VKB 05/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Interview with Andérs Friden (In Flames) and Aleksi Myllykoski (RinneRadio) about their album Aleatoric Psychoacoustic Frequencies

Kotimaisella levymerkillä Signature Dark tällä viikolla julkaistava If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski kollaboraatio-albumi on levy, mitä kukaan ei osannut odottaa. Haastattelin kaksikkoa ja tällä kertaa artikkeli julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi aiheen kansainvälisyyden johdosta.

Last days here – Pentagram-solistin selviytymistaistelu

AppleTV:n syvälleluotaava dokumentti kertoo Pentagram-solistin Bobby Lieblingin voimallisesta kamppailusta...

KARI SUIHKONEN: Meitä on minussa monta (Hiljaiset Levyt HIKI-088) LP 2025

Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada.

Jaa somessa

Tämä tuli sitten päätökseen. En ole ehtinyt lukemaan kuin vasta nuo kolme ensimmäistä punkkiin nojaavaa juttua, mutta selatessa ja sieltä täältä pätkiä lueskellessa tulin siihen johtopäätökseen, että tämä viimeinen numero on ehdottomasti sarjan paras, ei tunnu olevan kuin pari juttua, jotka jäävät kyllä väliin, tai ehkä, enhän jostain pesäpallosta mitään tajua, mutta miksei siitäkin sitten voisi…

Aikaisemmissa numeroissa on ehkä ollut enemmän yhtyeitä, jotka ovat enemmän lähellä omaa musiikkimakua, mutta ei se mitään, olen kyllä aina tykännyt esim. kannessa olevasta Gene Vincentistäkin, johtuneeko siitä, että äijä taisi olla elämäntavoiltaan aika ”punk”. Itseäni jäi harmittamaan eniten se, että siitä Hanoi Rocks -jutusta, jonka piti koskea yhtyeen alkupään tarinaa, ei saatu oikeastaan mitään uutta irti. Muistaakseni asiaan piti palata, mutta ei nyt sitten vissiin palata. Ja sivuilla on mainittu myös, että Belaboris-tarina piti julkaista. Sekin olisi ollut mielenkiintoista.

No ihmiset ovat tästä jatkaneet omia teitään uusiin julkaisuihin, joista yhtä tuolla jo mainostetaankin. Tämä oli oikein tyylikäs ja muhkea lukupakkaus (yleensä 100 sivua, muutenkin melkein) aikana, jolloin pienlehtiä ei juurikaan ilmesty. Ehkä tämä ei ihan sellainen ole, mutta lasken suurinpiirtein samaan kategoriaan, koska ei ainakaan mikään Soundi ole vertailukohta, sitä ei ole enää vuosikausia jaksanut lukea. Ei hitto, harkitkaa vielä!

-V. Vahtera

spot_img