Petymys – Aurora Borreliosis

Aiheeseen liittyvää

TIMO KALEVI FORSS:Leevi And The Leavings – Hittitehtaan Tarina (Like, 2022)

Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Arvostelussa Behind This Guilt – No More Masks

Mikään ei häiritse kuuntelukokemusta ja paikka paikoin homma soundaa jopa TODELLA hyvältä.

Arvostelussa SIMON HALFON – Oasis: Supersonic (Like, 2021)

Yleensä en ole kauheasti kiinnostunut, kun elämäkerroissa puhutaan tyyppien lapsuudesta, mutta tämä teki siinäkin poikkeuksen, vaikka tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina onkin.

Puhos Loves People -festivaali kutsuu sinut monimuotoiseen Itä-Helsinkiin

Puotinharjun Puhoksella vietetään jokavuotista korttelijuhlaa lauantaina 6.8.

Jaa somessa

”Petymys on jälleen tehnyt suuren palveluksen minulle tekemällä hyviä biisejä, äänittänyt ne ja toimittanut kuunneltavaksemme.”

”Ensinnäkin Petymys haluaa kiittää K. Lukkarilaa hienosta arvostelusta aiemman Alasti EP:n parissa. Myös yhteiskeikkailu toisen divisioonan kanssa otettiin leirissämme ilahtuneena vastaan, toivokaamme siis että maailma palaa joskus ruotuun ja moiset kestit saadaan järjestettyä.

Petymys päättää kummallisen vuoden 2021 neljään kappaleeseen, joista jokainen kertoo oman tarinansa kuluneesta ajasta ja sen aatteista. Loisteputkimaailman valossa junamme hiljentää vauhtiaan, ajaa pääteasemalle ja sulattaa kertyneet kuonat päältään. Samalla nimetön konduktöörimme tarjoaa viimeisille matkustajille lämpimän tujauksen taskulämmintä likööriä ja talvitakin ylle. Uloskäynnit on merkitty vihrein ”Exitus” kyltein. Kiitämme kaikki matkustajia.”

Hieno saate Petymys-yhtyeeltä ja tosiaan toivokaamme, että maailma vapautuu viruksista ja keikkailu ylipäätään mahdollistuu tai sitten turhautukaamme vielä lisää ja tehkäämme lisää kovia biisejä kuultavaksi, kuten Petymys onkin jo omalta osaltaan taas tehnyt.

En pääse vieläkään eroon Jouni Mömmö -viboista laulusoundissa, enkä välttämättä haluakaan päästä. Tähän voisi joku kommentoida jälleen jotain Hynys-imitaatiosta, mutta itse en tuollaiseen lähde. Sitä paitsi Hynynen on itsekin ManaManansa kuunnellut, joten voimme jättää Kotiteollisuus-vertailut tekemättä.

Petymys-yhtye

Yhtyeen aiemmin määrittelemä tyyli ”sivuraiteilla väärään suuntaan päätä pahkaa liukuvaa suomalaista rock-musiikkia” on osuva kuvaus Petymys-yhtyeen musiikista, edelleenkin ja DIY-kulttuuri siis elää ja voi hyvin. LOISTAVAA!

Aurora Borreliosis sisältää neljä biisiä, joista ensimmäisenä kuuntelin Loisteputkimaailma-biisin.

Loisteputkimaailma on yksinkertaisen teeman varaan nojaava kappale, jota käänteinen rumpukomppi hienosti kuljettaa. Ja kyllä, väliosa/soolo kaikessa yksinkertaisuudessaan on hienosti rakennettu kliimaksi, joka käytännössä saa aikaan sen, että jo pariin kertaan kuultu kertosäe toimii vielä kerran, olematta outrona toimiessaankaan pitkästyttävä.

Nobody-biisissä Petymys heittää tiukemman soittovaihteen päälle ja jälki on sen mukaista. Säkeistö on todella hienosti rytmitetty ja ehdottomasti parasta Petymstä, vaikka hyviä juttuja olen kuullut heiltä myös aiemminkin. Sanat ovat myös hyvät ja osuvat ja väliosan ”IKUINEN TOINEN!” –huutokohta tulee todennäköisesti olemaan livenä hieno yleisön huudatuskohta. (Jos yhtye itse ei ollut tätä aiemmin ajattelut, niin olkaapa hyvät😊)

Talvi-biisi kulkee kuin se juna, jonka matkassa olemme olleet jo jonkin aikaa. Energiaa on ilmassa riittävästi ja basistia käy kiittäminen kulkevuudesta, koska sovituselementtinä basson varaan jäävä säkeistö saa ihan erilaisen energialatauksen kitaroiden antaessa tilaa alakerralle. Laulussa on energiaa ja voimaa ja sanoma välittyy. Kaikki toimii, kertakaikkiaan.

Hautajaiset-biisi päättää EP:n ja näin sen kuuluu päättyä, ei seppeleitä ei virsiä, näin sen kuuluu päättyä tuoneen virtaan päätyä, ei saattoa ei siunausta, en vastustaa voi kiusausta…

Petymys on jälleen tehnyt suuren palveluksen minulle tekemällä hyviä biisejä, äänittänyt ne ja toimittanut kuunneltavaksemme. Näin se vaan toimii, kun on sanottavaa ja oikea ryhmä sitä “sanomassa” soittimin, kuulijalle kuunneltavaan muotoon. Bändi hallitsee myös kyvyn nauraa itselleen ja se jos jokin, on tärkeää näinä ankeina aikoina.

Se, joka ei ole lukenut Petymys-yhtyeen aiemman, ALASTI EP:n arvostelua, voi lukea sen tästä linkistä: https://emotionzine.fi/arvostelut/petymys-alasti-ep/

ALASTI EP:n arvostelussa paneudun tarkemmin yhtyeen soittotaitoon yms., joten siihen en viitsi sen takia tässä enää paneutua, koska Petymys osasi asiansa jo ALASTI EP:llä eikä maailmassa ole kuin yksi ainut orkesteri, joka soittaa sitä huonommin, mitä enempi se treenaa. Ja se on aiemmassakin yhteydessä mainittu 2. Divisioona. Ylikunto on vakava asia.

Jään odottelemaan koronan loppumista, mutta ehtiihän tässä vielä yhden EP:n tekemään, ennen sitä?

– K. Lukkarila

spot_img