Kyseessä on siis alunperin 1981 julkaistu Problemsin toinen LP ensi kertaa omana uusintajulkaisunaan. Tosin vain sadan kappaleen painoksena.
Problemsin parhaalta aikakaudelta 1978-1983 ei ole uusintajulkaisuja tehtykään paitsi menestys-LP:stä Katupoikia ja ekasta sinkusta Ei tää lama päähän käy. Johannavuodet-CD-kokoelmalta toki löytyy Johannalle tehdyt singlet ja 3 LP:tä, mutta sitäkään ei taida kauheasti olla liikkeellä ja se ilmestyi vasta 2014.
Tämä LP on mielestäni yhtyeen paras. Katupoikia oli kylläkin mainio levy, mutta loistavan A-puolen vastapainoksi siinä on huonon kuuloinen livepuoli, missä on kyllä hyviä biisejä, mutta en ole sitä kuunnellut 80-luvun jälkeen.
Tässä soittavat Tumpin ja Stefan Piesnackin lisäksi TB Widow bassoa ja Affe Forsman rumpuja ja tämä on tehty kokonaan studiossa. Stefanin osuus on kasvanut. Ensi-LP:llä on vain yksi hänen sävellyksensä, hieno reggae Maanantaina, mutta tällä levyllä hän on yksin tai erikseen säveltänyt 5 biisiä ja 3 niistä kuuluu levyn parhaimmistoon.
Joukossa on myös yksi hänen sanoituksensa, ainoa hänen Problemsin ja Pellen levyillä julkaistu sellainen, Keskiyö. Biisi on jännän kuuloinen, vaikka perustuu vain yhteen kiertoon. Muista hänen sävellyksistään Älä ole mainos on kiva poppis ja Keskellä tulien (jonka sanoituksen on tehnyt Tumppi ja Jyri Honkavaara) nätti Jari Lehtovaaran pianolla ryyditetty teos.
Tumpin biiseistä parhaiten onnistuvat levyn avaava Ikkuna Rock, joka singlenäkin julkaistiin, tai siis B-puolella, Aurinko antaa iloa, josta Luonteri Surfkin version levytti ja kaunis Rakkauden unta, jonka sitten taas levytti Yö.
Ei levyllä oikeastaan olekaan heikkoja kohtia, ellei sellaisiksi lasketa lyhyitä ”biisejä” Vankka ankka ja Hello Uurainen ja vähän pidempi Tiikerivisti, joka nyt sentään on edes biisi. Nämä tosiaan ovat onneksi lyhyitä.
Ilmeisesti studiossa tuli vähän kiire, sillä tämä ilmestyi muistaakseni vain noin puoli vuotta Katupoikia-levyn jälkeen, jonka piti olla heidän viimeinen julkaisunsa. Mutta kun se nousi listojen kärkeen, niin yleisö sai pyyntönsä. Tämä ei myynyt lähellekään ekan levyn malliin, mutta kyllä tämä on tosiaan hyvin aikaansa kestänyt, seuraavaksi on varmaan vuorossa myöskin hieno Kaupungin Valot-levyn uusintajulkaisu, koska sitäkään ei halvalla löydy.
Ja vuoden -86 mini-LP:tä Tupakkatauon Jälkeen ei edes kalliilla. Ja kuuntelin ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen tämän levyn päätösbiisin, Widowin ja Piesnackin sävellyksen Viimeinen baletti ja se oli yhtä omituinen kuin silloin. Enpäs varmaan enää kuuntele, mutta menihän se PIL-mäisyydessään (kuten ekalla levyllä Elämä on harhaa?) näin kerran.
– Vesa Vahtera
