Fjaak – Fjaak the System (Fjaak 2024)

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 35/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

The Record of My Life #35: Nine Inch Nails – The Downward Spiral (Nothing records 1994)

Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa? Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.

Kotimaiset konemusiikki-levymerkit: X-Rust Organization

Oikeastaan X-Rust on enemmän konemusiikki-järjestö kuin varsinainen levymerkki, mutta ovat julkaisseet sen verran vakuuttavan määrän elektronista musiikkia vinyylinä että kuuluu myös tähän sarjaan ehdottomasti! Kalle Karvanen ja Eemeli Lehto vastailivat haastatteluuni järjestön edustajina Turusta.

Arvostelussa Brazen Forgery – Karelia Suite

Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt metalliprojekti Brazen Forgery...

Kellaribändit – keikkajärjestäjän kaksiteräinen miekka

Autotalleissa ja treeniksillä ryskää koko joukko potentiaalisia bändejä, jotka...

Jaa somessa

Hollantilaisten coffee shop-kulinaristien techno-duo Fjaak esittelee monipuolisuuttaan debyytti-albumillaan.

Fjaak – Fjaak the System

Levy koostuu pääosin rikotuista biiteistä, vaikka pari suoremmankin 4/4-kickin omaavaa raakaa hallipamputusta on mukana (Redemption, Mechanic Love). Kokopitkän levyn aikaa kestävyyden vuoksi tämä on ihan hyvä ratkaisu, koska albumillinen suoraviivaista pamputusta on usein melko tylsä ratkaisu. Tunnelmat ovat vahvasti nostalgisissa 90-luvun rave/hardcore-skenen saundimaailmoissa, kuitenkin pysytellen modernissa nykypäivässä tuotannollisesti.

Duo osaa tehdä voimakkaita rytmejä eikä välttele myöskään melodioita. Vierailijoina levyllä mm. Modeselektor rikottuun industrial teknobiittiin nojaavassa Horsepowerissa sekä Skee Mask wonkyssa elektroraidassa Black Ice. Stargazer edustaa levyn mielenkiintoisinta puolta eteerisillä breakbeateillaan. Levyllä on paljon lyhyitä interlude-henkisiä pikkubiisejä, jotka olisin mielellään kuullut myös pidempinä versioina. Ratkaisu vaikuttaa oudolta, mutta ehkä artisteilla on tähän perusteet.

Fjaak ei haikaile menneisyyteen vaan imee sieltä parhaat vaikutteet pilke silmäkulmassa. Juhlat ovat varmat!

Raita joka teki erityisen vaikutuksen: Stargazer

Mikko Ihalainen

spot_img