Tämä LP ilmestyi alkuvuodesta -81, vaikka Discogs väittää ilmestymisvuodeksi -80.
Mainoksia oli toki silloin lehdissä jo ja silloinhan se on tehty. Wouden, kuten Leevinkin, kanssa kävi niin, että eihän silloin kersana voinut ”kovana punkkarina” myöntää diggaavansa moista lällyilyä, mikä näin jälkikäteen tuntuu aika hassulta. Mutta hyvin pian jätin moiset höpsötykset ja myönsin muillekin kuin itselleni, että Woudehan on Suomen kovimpia bändejä.
Rytmiryhmä oli soittanut Problemsissa ja Woude eli Ari Voutilainen mm.yhden sinkun tehneessä Hymy Taskinen & cossa ja yhtye saikin levytyssopimuksen hyvin nopeasti; bändi perustettiin kesällä -79 ja jo loppuvuodesta eka single Kaupungin yöt oli ulkona. Tyyli oli alusta asti romanttista uuden aallon poppia/rockia.
Muutaman singlen jälkeen oli vuorossa tämä LP, joka sai hyvän vastaanoton, yhtyehän tunnettiin kovana keikkabändinä ja soitto kuulostaa aika varmalta. Aloituksena on heti surullisen kaihoisa Pitäis kai unohtaa, jossa lauletaan mm.”Mä voisin olla ees jotain, jos uskaltaisin kuolla, mä voisin olla paljon enemmän, jos uskaltaisin elää”.
Seuraavaksi siirrytään nopeampaan rytmiin biisissä Tuu tänään meille. Biisi on levyn tarttuvimpaa osastoa, mitä se sitten tarkoittaakin, koska nämähän ovat kaikki tosi tarttuvia kappaleita.
Kolmantena on levyn nimibiisi, joka on ehdottomasti myös sen paras biisi ja klassikko, jota ovat soittaneet monet ja levyttäneetkin ainakin Yö ja Tinneri. Biisi ilmestyi myös singlenä vähän ennen LP:tä ja taisi olla eka biisi, minkä bändiltä kuulinkin. Sen kaunis melodia ja romanttiset sanat ovat täyttä hittikamaa, mutta muistaakseni se ei tainnut listoilla juhlia.
Seuraavana on vuorossa toinen levyn vieraista biiseistä Elliott Murphyn Isadora’s Dancers eli Mä en enää jaksa. Biisihän on taas todella hidas, mutta kaunis ja tässäkin on tuota elää/kuolla-asetelmaa.
Heti perään on levyn toinen vieras Country Joe McDonalsin Hold On It’s Coming eli Pidä kii tai Pilvilaulu, kuten Woude sen ainakin myöhemmillä keikoilla spiikkasi. Ja siitähän se kertookin.
”Otin liftarin kyytiini, se kysyi saanko polttaa…” jne. Tätä ja Nimibiisiä yhtye soitti ihan loppuun asti keikoilla. Itselleni tämä on kyllä levyn ainoa raita, jota en niin kauheasti jaksa kuunnella, eikä se sanoista johdu, on vain jotenkin aika tylsä. Mutta yleisön suosikki se tuntui olevan. Siihen loppui A-puoli.
B-puoli
B-puoli on itse asiassa vielä parempi. Auringon lapsi kertoo siitä, kun pitäisi aina tehdä mitä sydän sanoo, tämähän on täysin hippitekstiä, mutta hippihän se Woude oikeastaan olikin, biisi voisi kertoa vaikka hänestä itsestään.
Vielä vähän aikaa on nopea biisi, jonka sävellys on oikeastaan kertosäettä lukuunottamatta kuin jostain iskelmästä, mutta kun se soitetaan näin nopeasti, niin kuulostaa pirun hyvältä. Jostain syystä tulee mieleen myös jotkut vanhat rautalankabändit.
Nuoruuden vaikeudet tässäkin on teemana, kun ei kukaan tahdo ymmärtää, kun sä puhut runoistas ja miten maailmaa parantaa. Mä haluun saada niin paljon on keskitempoinen vähän täytteenomainen kappale, mutta monella muulla levyllä voisi olla ihan parhaimmistoa.
Elämä sut ohittaa on taas tätä hidas-osastoa, eli taas on kyseessä kaunis biisi jossa mainitaan kuolema ja yksinäisyys. Levyn päättää bändin suurin hitti, jota taidettiin toivoa niin paljon, etten muista kuulleeni tätä enää niillä keikoilla mitkä näin -84- -85 (oli siis kyllästymistä ilmassa).
Tosin kun yhtye oli jo hajonnut, niin jossain Turun puistossa -89 Woudetrio tämän soitti. Kyseessä on siis Satoi-niminen kaunis rakkauslaulu, joka oli ilmestynyt jo ekan singlen B-puolella. Tämä versio on kuitenkin paljon nopeampi ja parempi.
Levyn yleisteema tuntuu olevan nuoruus suruineen ja iloineen ja miksei, nuoriahan miehet itsekin olivat. Okei, levy myi ihan kivasti, ei kuitenkaan riittänyt Woudea nostamaan ihan ykkösrintamaan, mutta keikkaa riitti; tammi-helmikuussa oli kuulemma n.30 keikkaa jne.
Wouden alkutaival oli muutenkin aika raju. Molemmat LP:t ilmestyivät vuonna 1981 kovan keikkailun ohessa. Toisella LP:llä Kauniit päivät oltiin siirrytty hieman progempaankin soitantaan, unohtamatta kuitenkaan romanttisia sävyjä ja kauniita melodioita.
Sen jälkeen toiminta hiljeni ja seuraavana neljänä vuonna ei tullut kuin 3 singleä, mikä on valitettavaa, koska minusta ne ovat oikeastaan vieläkin parempaa Woudea kuin nämä kovimman aktiiviajan levyt. Mutta ne singlet eivät myyneet juuri mitään ja siksi LP:tä ei päästy tekemään.
Suurin osa Woudelaisista jatkoi yhtyeessä Wow-Dees, joka teki yhden englanninkielisen LP:n v.1988. Itse Woude jatkoi vielä 2 LP:tä tehneessä zydeco-yhtyeessä U-Bayou ja sen jälkeen esiintyi lähinnä soolona tai Heinäsirkan kanssa.
Wouden viimeinen levytetty kappale on Heinäsirkan levyttämä Tähden alla v.1995, jonka olisin halunnut kuulla maestron itsensä laulamana, biisi kun on tosi kaunis (tietysti).
Woudella oli valitettavasti paha päihdeongelma ja hän kuoli 2003 44-vuotiaana. Muut ovat soittaneet myöhemmin ainakin Problemsissa vuorollaan tai yhdessä ja Problemsin nykyinen rumpalikin on vanhoja woudelaisia.
Wouden koko tuotanto ja vähän extraakin on koottu 2000-luvulla kahdelle CD:lle. Ne olivat ns. halpalevyjä eli heti kättelyssä alle 10€. Itse hankin ne tietenkin heti, mutta nykyään niitä on jostain syystä vaikeampi saada haltuunsa kuin vaikkapa näitä alkuperäisiä LP:itä.
Singlejä ei taida kovin halvalla mistään saadakaan, ne lopunajan 3 singleä hankin tuoreeltaan, mutta vaikka ne eivät paljoa myyneetkään, niin jostain syystä aina on niin, että sellaisia levyjä on myöhemmin vaikea mistään enää löytää.
– V. Vahtera
