Heiskane – Älä päästä

Aiheeseen liittyvää

TIMO KALEVI FORSS:Leevi And The Leavings – Hittitehtaan Tarina (Like, 2022)

Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Wigwam Experience täydentämään Helsingin juhlaviikkoja

Eri aikakausien jäsenistä koostuva Wigwam Experience nähdään Huvilassa torstaina 25. elokuuta.

Arvostelussa Behind This Guilt – No More Masks

Mikään ei häiritse kuuntelukokemusta ja paikka paikoin homma soundaa jopa TODELLA hyvältä.

Arvostelussa SIMON HALFON – Oasis: Supersonic (Like, 2021)

Yleensä en ole kauheasti kiinnostunut, kun elämäkerroissa puhutaan tyyppien lapsuudesta, mutta tämä teki siinäkin poikkeuksen, vaikka tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina onkin.

Jaa somessa

Heiskane on kuusihenkinen bändi Helsingistä. Bändi on perustettu 2019
ja jäsenvaihdosten myötä 2020 saatiin kaivattua energiaa tekemisen
meininkiin. Musiikkia voisi luonnehtia melodisen metallin, progen
ja unenomaisen naislaulajan tuoman uniikin soundin harmoniaksi.

Kuulijalle annetaan kuitenkin valttikortit muodostaa näkemys siitä,
mitä uudistunut Heiskane on soundeiltaan sillä emme ole lyöneet
genreä lajillisesti lukkoon. Bändi kävi E-studiolla äänittämässä
kesällä 2021 uusia biisejä, joista päivänvalon näki Älä Päästä
7.9.2021.


Yhtyeen biisit on äänittänyt ja tuottanut Petri Majuri.

Näin lähestyy Heiskane-yhtye toimitustamme ja erittäin hyvä, että lähestyy.

Miten välttää synkkää sanoitusta sisältävän kappaleen tunnelmaa kääntymästä itseään vastaan ja muuttumatta pateettiseksi?

En tiedä absoluuttista totuutta, mutta erittäin hyvin siinä onnistuu Heiskane-yhtye kappaleessaan. Kappale alkaa säkeistöllä, jonka sanoja voisi synkkyydeltään verrata vaikkapa Metallican Fade to Black-biisin säkeistöön, MUTTA…

Älä päästä -single

Tässä tulee se juuri se vastaus pohdintaani ja se on siis käytössä oleva doorinen skaala, joka tuo kappaleeseen progressiivista otetta ja laulumelodiaan lisäväriä ja sitä kautta kyseinen laulumelodia onkin suorastaan seireenin tavoin mukaansa kutsuva ja otteessaan pitävä. Tämä sävellys tuo siis esille, että melankoliaa ei tarvitse eikä aina edes kannata alleviivata toimiakseen.

Asiaa hiukan pohdittuani totean, että samoja työkaluja käytti Michael Jackson kappaleessaan Earth Song.

LOISTAVA oppitunti itselleni, kiitos tästä Heiskane-yhtye!

Oli suorastaan hämmentävää, kun ensimmäistä kertaa kappaletta kuunnellessani kiinnitin huomiota unenomaiseen säkeistön melodiaan, mutta toisella kertaa aloin kuunnella sanoja ja huomasin, että onpa tosiaan synkät sanat ja siihen hieno ratkaisu, tuo (itselleni) ei niin ilmeinen sointukuljetus. Toki tätä hienoa säkeistöä täydentää myös rumpalin hieno perkusiivinen virvelin käyttö ja mainio filli, joka käynnistää kertosäkeen.

Kertosäe on erittäin toimiva ja kulkee hienosti mutta erityisen vaikutuksen minuun teki välisoitto-osio, joka nivoo nätisti yhteen kaksi kertosäettä ja käytännössä rakentaa biisiin draamallisen kliimaksikohdan, joka on Ghost-yhtyemäiseen tyyliin sovitettuna jopa niin tehokas, että viimeinen kertosäe tuntuu jäähdyttelyltä ja näinhän se kuuluu toki kliimaksin jälkeen ollakin.

Kokonaisuutenakin tämä kappale on erinomainen. Energisyyttä riittää ja myönnän kaivaneeni itsekin kitaran esille ja tutkineeni tarkemmin tuota säkeistön melodiaa ja rakennetta.

Yksinkertainen asia, mutta ”kuinka en ole tullut tuotakaan ajatelleeksi” -tyyppinen oivallus minulle. Jälleen kerran arvostelen teosta, josta otan itse vaikutteita…

Soundit ovat kohdillaan ja siihen en käytä sen enempää palstatilaa. Laatutyötä, Petri Majuri!

– K. Lukkarila

Bändin löytää

spot_img