The Record of My Life –palstan kymmenes esittely. Pitkään pohdin, mikä olisi Altars of Madness -reflektion jälkeen sangen kevyt ja menevä levy. Jouduin oikein miettimään, että olisiko se Pink Floyd, Deep Purple tai joku vanhanliiton progelevy.
The Record of My Life –palstan viides esittely. Tekstin laati Kim, joka on joissain bändeissäkin joskus vaikuttanut, mutta myös Ääriromua & Äärimelua –osion toimitukseen kuuluva skenepisteiden keräilijä.
Vaasalainen pioneeri ja pitkänmatkan juoksija, ATYD, sai alkunsa jo vuonna 1990. Matka on ollut pitkä, monimutkainen, monipuolinen ja niin värikäs kuin mustalla pystyy maalaamaan.
Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan.
Pietu Arvolan edellinen albumi Meidän täytyy valvoa ettemme nukkuisi, sillä maailma on liukas teki ison jäljen sydämeeni. Uusi levy jatkaa tutkimuksia modulaarisen ambientin ulottuvuuksissa.
