Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
Oletteko koskaan miettineet, miltä kuulostaisi pesunkestävä aikuisrock suomeksi laulettuna? Nyt siihen pohdintaan on olemassa vastaus. Helsinkiläinen KOLORADO on nimittäin julkaissut uuden singlen "Soita mulle, Maybeline".
väärää menoa neljäkymmentä-ja-risat vuotta taivastellut aito kasarin lapsi, läpimurtohittiään vielä toistaiseksi pöytälaatikossa vaaliva kotistudiomuusikko, sekä turkulaisissa Ancient Flame ja Nightmare Enemy -kokoonpanoissa vaikuttava heavypelimanni.
Toisena (tai sitä kyllä ovat varsin monet esitellyistä yhtyeistä!) tällaisena suosiota karttaneena yhtyeenä voisin esitellä suomalaisesta tyttötriosta muunnelman nimeensä ottaneen Metropojat-yhtyeen.
Stadilainen (vaikkakin ainakin laulusolisti oli hevonkuusesta Suolahdelta) Cartoon Rockers perustettiin alkuvuodesta 1984 ja sen perustajina toimivat basisti Mickey ja kitaristi Marc La Ray
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
