Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
Oletteko koskaan miettineet, miltä kuulostaisi pesunkestävä aikuisrock suomeksi laulettuna? Nyt siihen pohdintaan on olemassa vastaus. Helsinkiläinen KOLORADO on nimittäin julkaissut uuden singlen "Soita mulle, Maybeline".
väärää menoa neljäkymmentä-ja-risat vuotta taivastellut aito kasarin lapsi, läpimurtohittiään vielä toistaiseksi pöytälaatikossa vaaliva kotistudiomuusikko, sekä turkulaisissa Ancient Flame ja Nightmare Enemy -kokoonpanoissa vaikuttava heavypelimanni.
Toisena (tai sitä kyllä ovat varsin monet esitellyistä yhtyeistä!) tällaisena suosiota karttaneena yhtyeenä voisin esitellä suomalaisesta tyttötriosta muunnelman nimeensä ottaneen Metropojat-yhtyeen.
Stadilainen (vaikkakin ainakin laulusolisti oli hevonkuusesta Suolahdelta) Cartoon Rockers perustettiin alkuvuodesta 1984 ja sen perustajina toimivat basisti Mickey ja kitaristi Marc La Ray
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
