Wimme ja Tapani Rinne levyttivät uuden seikkailu-albumin jazzin, ambientin, etnon ja joikujen ääniaalloilla. Toismaallista shamanismia ja ikiaikaista viisausperinnettä kaipaaville pakko-hankinta.
Brittiläinen nimimerkin takaa kirjoitteleva Conehead on marinoitunut free party- ja teknokulttuurin syvissä vesissä jo 90-luvun alusta ja omaa mahtavan tietopankin sähköisten alakulttuurien ilmiöistä ja dionysialaisten tanssirituaalien historiasta Brittien saarilta. Tällä kertaa kirjoitus on luonnollisesti toisella kotimaisella eli englannin kielellä.
Tervetuloa hämärän rajamaille. Janne Särkelän ambient/neoklassinen/drone-projekti Sarana tekee minimalismia vakaalla näkemyksellä, kyseessä on artistin seitsemäs julkaisu.
Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan.
Pietu Arvolan edellinen albumi Meidän täytyy valvoa ettemme nukkuisi, sillä maailma on liukas teki ison jäljen sydämeeni. Uusi levy jatkaa tutkimuksia modulaarisen ambientin ulottuvuuksissa.
