Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Fourest on duo pohjois-Suomesta joka leikittelee teknolla ja klassisen musiikin elementeillä. Saana Schnabel ja Ville MJ Hyvönen pistivät ulos ensimmäisen eepeensä uudella kotimaisella levymerkillä A001. A001 on helsinkiläinen levy-yhtiö, joka keskittyy pohjoismaiseen elektroniseen musiikkiin. Levy-yhtiön julkaisema musiikki sopii niin tanssilattioille, kuin myös kotikuunteluun. A001 filosofiana on toimia myös ponnahduslautana uusille elektronisen musiikin artisteille ja pienentää kynnystä musiikin julkaisussa kuin myös julkaista vanhojen tekijöiden musiikkia.
