Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Vaikka tässä on paljon vanhan kertailua (tietty) jälleen kerran, on tämä niin sujuvasti etenevää, että vain reilu pari päivää meni (sivuja on n.400). Vaivaa on nähty. Voin kuvitella, kuinka innolla nuoremmat, jotka eivät mahdollisesti olleet edes syntyneet silloin, kun Hanoit ekan kerran meuhkasivat maailmalla, mutta kuitenkin diggaavat bändiä antaumuksella, teosta lukevat. Kaiken maailman hassuine virheineen, siis lehdissä lukeneiden, esim. koskien yhtyeen kansalaisuutta, nimiä jne. tämä on aika hauskaakin luettavaa, vaikka tietysti turhan usein toistuvat Andyn suht samanlaiset kommentit ties mistä, yleensä suomalaisuudesta ja suomalaisista bändeistä.
Itse kirjoittajan omia virheitä en huomannut kuin pari pientä, enkä enää muistakaan kuin yhden ”helvetin tärkeän”; Jan Stenfors soittaa Briardin NELJÄNNEN sinkun B-puolella, eikä siis kolmannen, biisi on oikein, Miss World, huisin kovaa faktaa!!! Mutta mitäs siitä, kirjan aihehan on Hanoi Rocks. On se vaan niin, että suomalaisista maailmalle lähteneistä (tai siis siellä breikanneista, olisi sen suonut tietenkin myös ainakin Smackille) bändeistä minulle ja monille muillekin Hanoi on se kovin, ei nykyiset Nightwishit ja muut iske. Maailmakin on tuossa tapauksessa eri eikä joku Suomi enää täysin tuntematon paikka jossain Siperian takana ja myös taustavoimat paremmat kuin silloin.
–V. Vahtera
