Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Oli syy sitten mikä tahansa, virallisestihan se oli, että Hiljaiset Levyt täyttää 35 vuotta (mikä tapahtui jo 2021) ja Lowdownilta tuli kokoelmalevy, niin ilta oli aivan loistava.
Cloutierin uusin levy on miehen kertomus matkasta pahan masennuksen ja merkityksettömyyden ansasta. Albumillinen teknon eri sävyjä on monipuolinen ja taidokas seikkailu, joka toimii sekä klubilla että kuulokkeissa.
