Woude on tuulahdus niiltä ajoilta, jolloin single ei ollut pelkkä LP:n mainos tai siltä revitty jukeboxeja varten. Nimittäin tässä muodossa Wouden LP:illä näistä 16 biisistä ei ole julkaistu kuin ekan LP:n nimibiisi Keskellä aikaa. Ekan singlen B-puoli on myös sillä levyllä, mutta tuo Satoi on tällä singleversiolla ainakin puolet hitaampi. Toisella ja viimeisellä Kauniit päivät -LP:llä ei sitten sinkkubiisejä ollutkaan.
Juuri kun olin saanut kirjoiteltua Tuomas Myllylän Pakanat-sarjakuvajärkäleestä, pöydälleni ilmaantui Zum Teufelin julkaisema 424 sivua pitkä kokoelma Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvia lisukkeineen. Kyseessä on siis kokoelma Jaconian fantasiamaailmaan sijoittuvista seikkailuista, joissa pääosassa ovat aarteita hamuavat Praedorit lähinnä rikkauksien ja mysteerien perässä.
Tämä levy on julkaistu USAssa jo viime vuonna, mutta eipä tätä varmaan Suomessa ole kauheasti noteerattu. Kyseessä on siis brittibändi The Stiffs, josta olen jutunkin sivuille kirjoittanut ajat sitten. Tässä on nyt yhtyeen kaikki singlet mainitulta ajalta. LP:tä kun ei näitä kokoelmia ja yhtä liveä lukuun ottamatta ole koskaan ilmestynytkään.
Hopeasiivet-yhtye oli yksi kiinnostavimmista kiinnityksistä Ilosaarirockin tämänvuotisessa
tarjonnassa, sillä bändi on vielä uransa alkutaipaleella ja Itä-Suomen keikkoja ei taida olla aiemmin ollut.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
