Petri Hiltusen Jaconian maailmaan sijoittuvat Praedor-sarjakuvat alkoivat ilmestyä lehdissä 1980-luvun puolivälissä. Myöhemmin tästä Hiltusen luomasta fantasiamaailmasta on tehty roolipelejä, romaaneja, novelleja ja vaikka mitä muuta hauskaa
Juuri kun olin saanut kirjoiteltua Tuomas Myllylän Pakanat-sarjakuvajärkäleestä, pöydälleni ilmaantui Zum Teufelin julkaisema 424 sivua pitkä kokoelma Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvia lisukkeineen. Kyseessä on siis kokoelma Jaconian fantasiamaailmaan sijoittuvista seikkailuista, joissa pääosassa ovat aarteita hamuavat Praedorit lähinnä rikkauksien ja mysteerien perässä.
Mukaan mahtuu myös juonittelua, valtataistelua, velhoja, myyttisiä kaupunkeja, ihmissuhdedraamaa, sekä Jaconian maailman mytologiaa ja magiaa. Eli melkoinen litania kaikkea tapahtumarikasta toimintaa. Näiden lisäksi pääosassa on tottakai perinteisen miekan, sekä hirviöiden kanssa huhkimista.
Kaikkien Praedor-sarjakuvien lisäksi kokoelma sisältää mm. extrana kuvituksia, ylimääräisiä tarinoita, sekä Hiltusen ja Ville Vuorelan hienot esipuheet ja muistelot näiden sarjakuvien plus muiden oheisjuttujen historiasta. Nämä ovatkin todella mielenkiintoista luettavaa, sillä en ole tajunnutkaan kuinka värikäs historia Jaconian maailmaan liittyy. Aiemmin olen lukenut lähinnä ainoastaan muutamia alkupään lehtiä muistaakseni.
Suosikkeja ja mielikuvia
Oma suosikkini teoksen sisällöstä on sarjakuva Kuolleen jumalan palvelija. Mielestäni se kirjaimellisesti palvelee Praedor-sarjakuvia parhaiten monisyisellä juonellaan, sen enempää paljastamatta tämän erinomaisen tarinan sisältöä. Piirrosjälki on tässä myös todella yksityiskohtaista ja erittäin miellyttävää omaan silmääni.
Taivaan susi on myös oikein mainio pitkä tarina vallanhimosta ja sen seurauksista.
Huomaan myös muistikuvieni olevan melko hatarat, sillä päässäni olen summannut Praedorit lähinnä pelkäksi Conan-barbaaria muistuttavaksi seikkailulukemistoksi. Totuus on siis aivan toinen, kuten aiemmin jo mainitsinkin. Hahmot ovat värikkäitä ja usein juonikuviot ovat monisyisiä, vaikka Jaconian maailma on toki tietyssä yksinkertaisuudessaan todella brutaali.
Piirtoja ja kirjaimia
Kuitenkin Petri Hiltusen tyyli piirtää on herättänyt usein vilkasta keskustelua ja tuntuu, että ihmiset ovat hieman jakautuneet sen suhteen. Praedoreissa esimerkiksi jälki vaihtuu usein eri julkaisujen välillä, mutta pidän tätä osittain ihan hyvänä asiana.
Vaihtelu virkistää ja Hiltusen trademark-menon voi kuitenkin aivan hyvin tunnistaa, vaikka aikaa olisikin kulunut eri sarjisten välillä. Ilmeisesti tämä on joillekkin liikaa, mutta tuntuu hieman oudolta arvostella Hiltusen piirroksia tästä vaan kokonaisuutena, sillä jälki on kuitenkin todella moniulotteista.
Erityismaininnan myös ansaitsee Hannele Parviaisen oikein mainio tekstaustyyli.
Komeaa jälkeä
Kokoelma itsessään on äärimmäisen laadukkaasti tehty. Taitto on pelkkää priimaa, paperin laatu mitä parhainta ja kokonaisuus on todella selkeä. Esimerkiksi sisällön tuominen ilmeisesti skannaamalla vanhoista lehdistä tähän nykyaikaiseen kokoelmaan on todella hienosti onnistunut.
Oikeastaan en keksi tämän massiivisen opuksen ilmiasusta mitään pahaa sanottavaa. Julkaisijan mukaan kovissa kansissa (arvostelukappale on pehmeäkantinen) on vielä kultafoliolla tehty tekstaus, kangaspäällyste ja nelivärinen kuvitus kaupan päälle.
Ei nyt oikein tätä parempaa kotimaista painotuotetta voi tehdä. Eli miekka käteen, taikajuomat naamariin ja tutkimaan mystistä maailmaa!
– K. Leijala
