Näkemiin vaan, muru! on itselle maailman paras koskaan tehty TV-sarja, siis kaksi ekaa kautta, jälkimmäiset menisivät ihan kivana viihteenä, ellei olisi vertailukohtaa vanhempiin kausiin. Kolmannella kaudella Gary Holton eli Wayne oli jo kuollut, itse asiassa hän kuoli jo kesken toisen kauden kuvauksia ja sarjan 7 pääosaesittäjää muodostivat niin hienon ryhmän, että mielestäni siitä ei saisi puuttua ketään.
Diane Morganin loistavasti esittämä Philomena Cunk on parodiahahmo David Attenboroughin tyylisestä klassisesta vakavasta dokumenttijuontajasta. Paitsi tästä absurdista historiaohjelmasta on vakavuus todella kaukana.
Käsikirjoittaja-dramaturgi Aino Pennasen ja ohjaaja Riikka Oksasen uusin teos Valeäidit saa ensi-iltansa Ryhmäteatterissa helmikuussa. Rooleissa Pia Andersson, Miro Lopperi, Santtu Karvonen, Eeva Soivio ja Robin Svartström.
TTT-Klubi on vuonna 2011 avattu Tampereen Työväen Teatterin ravintolanäyttämö. Sisustuksen suunnitellut valtionpalkittu lavastaja Hannu Lindholm otti lähtökohdakseen 20- ja 30-lukujen eurooppalaisen kabareen, ja miljöötä onkin kehuttu yhdeksi maamme tunnelmallisimmista.
NouNous Festival!! Joulukuun ensimmäisellä viikolla 30.11.-4.12.2022 komiikan ystävät kokoontuvat jälleen Cirkoon. Kiitosta saanut festivaali tuo Helsingin Suvilahteen kotimaista ja kansainvälistä fyysisen komiikan parhaimmistoa.
Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.
Saksalainen Jonas Orbiting julkaisi uuden eepeensä Future Objectives omalla vinyylilevymerkillään Immersive Patterns. Ep on taidokas setti monipuolista technoa.
