Näkemiin vaan, muru! on itselle maailman paras koskaan tehty TV-sarja, siis kaksi ekaa kautta, jälkimmäiset menisivät ihan kivana viihteenä, ellei olisi vertailukohtaa vanhempiin kausiin. Kolmannella kaudella Gary Holton eli Wayne oli jo kuollut, itse asiassa hän kuoli jo kesken toisen kauden kuvauksia ja sarjan 7 pääosaesittäjää muodostivat niin hienon ryhmän, että mielestäni siitä ei saisi puuttua ketään.
Diane Morganin loistavasti esittämä Philomena Cunk on parodiahahmo David Attenboroughin tyylisestä klassisesta vakavasta dokumenttijuontajasta. Paitsi tästä absurdista historiaohjelmasta on vakavuus todella kaukana.
Käsikirjoittaja-dramaturgi Aino Pennasen ja ohjaaja Riikka Oksasen uusin teos Valeäidit saa ensi-iltansa Ryhmäteatterissa helmikuussa. Rooleissa Pia Andersson, Miro Lopperi, Santtu Karvonen, Eeva Soivio ja Robin Svartström.
TTT-Klubi on vuonna 2011 avattu Tampereen Työväen Teatterin ravintolanäyttämö. Sisustuksen suunnitellut valtionpalkittu lavastaja Hannu Lindholm otti lähtökohdakseen 20- ja 30-lukujen eurooppalaisen kabareen, ja miljöötä onkin kehuttu yhdeksi maamme tunnelmallisimmista.
NouNous Festival!! Joulukuun ensimmäisellä viikolla 30.11.-4.12.2022 komiikan ystävät kokoontuvat jälleen Cirkoon. Kiitosta saanut festivaali tuo Helsingin Suvilahteen kotimaista ja kansainvälistä fyysisen komiikan parhaimmistoa.
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
