Kirja muistuttaa elämän armottomuudesta ja arvaamattomuudesta. Joskus on hyvä seisahtua pohtimaan, mitä tarkoitusta varten täällä elää. On oltava valmis luopumaan kaikkein arvokkaimmistakin asioista. Miten sydän kestää ja käsittelee, on aina yksilöllistä. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia elämiä.
”Jessalynin elämä oli pysähtynyt. Whiteyn ollessa vielä elossa hän ei vain ollut huomannut sitä.Jessalynin sielu oli kuin sateessa nököttävä hattara. Se sulihelposti, oli makea ja hölmö, ei merkinnyt mitään.”
