Kirja muistuttaa elämän armottomuudesta ja arvaamattomuudesta. Joskus on hyvä seisahtua pohtimaan, mitä tarkoitusta varten täällä elää. On oltava valmis luopumaan kaikkein arvokkaimmistakin asioista. Miten sydän kestää ja käsittelee, on aina yksilöllistä. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia elämiä.
”Jessalynin elämä oli pysähtynyt. Whiteyn ollessa vielä elossa hän ei vain ollut huomannut sitä.Jessalynin sielu oli kuin sateessa nököttävä hattara. Se sulihelposti, oli makea ja hölmö, ei merkinnyt mitään.”
Kun tuli perjantaina suht selväkin oltua, niin höpistään lyhyesti jotain. Ihan alusta ei jaksanut, kun tiesi, että siellä on sellainen hyvien bändien putki edessä myöhemmin. Se alkoi Jalla Jallasta, joka ei petä. Uusia biisejä olisi kyllä kiva kuulla, kun laulaja-Harri sanoi sellasia olevan, tai oikeammin kuulemma julkaisemattomia. Kyllähän näitäkin on mukava kuulla, kun ei bändiä niin usein tule luonnollisesti nähtyä, kuin vaikka 90-luvulla.
