Vuosi on 1859, ja Priita-Kaisa Seipäjärvi lähtee pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan kahden pienen poikansa kanssa. Pykeijan rannalla rakkauden kaipuuseen pystyy vastaamaan vain Askan Mikko, joka kuuluu toiselle.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
