Kuten aiemmin totesin, on edellisestä LP:stä kulunut 12 vuotta. Kokoonpano on tuosta Puolesta ja vastaan -levystä kuitenkin pysynyt muutoin samana (Tiina, Kukka, Saastis) paitsi Aika vapaa -levyllä (2002) rumpuja soittanut Piise soittaa tässä kitaraa. Ja prkl, vaikka bändi kuulostaa aika paljon samalta kuin ennenkin, tässä on jotain uuttakin.
No Ei! julkaisi esikois-LP:nsä ja on sen kunniaksi kiertueella. Tuli nähtyä täällä Turussa, jossa he soittivat koko tämän levyn. Basistiksi oli levyn jälkeen vaihtunut Sanna Reponen. Keikalla oli sen verran hyvät soundit, että levy tuli selväksi jo siellä. Kyseessä on siis levyllinen suht omaperäistä hardcorea. Jos jotain vertailukohtaa yrittää hakea, niin itselle tulee mieleen Kohu-63. Tämä johtuu erityisesti Kimmo Pengerkosken äänestä, joka muistuttaa erehdyttävästi Lättää. No Kohu on kyseisen genren kärkinimiä tässä maassa, että mikäs siinä.
Kun tuli perjantaina suht selväkin oltua, niin höpistään lyhyesti jotain. Ihan alusta ei jaksanut, kun tiesi, että siellä on sellainen hyvien bändien putki edessä myöhemmin. Se alkoi Jalla Jallasta, joka ei petä. Uusia biisejä olisi kyllä kiva kuulla, kun laulaja-Harri sanoi sellasia olevan, tai oikeammin kuulemma julkaisemattomia. Kyllähän näitäkin on mukava kuulla, kun ei bändiä niin usein tule luonnollisesti nähtyä, kuin vaikka 90-luvulla.
Tämä on siis Teemu Palosaaren (laulu, kitara, biisit) ja Jukka Tilsan (rummut) lastenlaululevy. Kolmantena on basisti Juho Palosaari + lukuisia vieraita. Tilsa on sarjakuvapiirtäjä ja hän vastaa luonnollisesti kansitaiteesta. Teemu Palosaari on toiminut mm. Pikku Kakkosessa ja yhdessä Tilsan kanssa on tehty pari runokirjaa: Runoja lapsille ja muille älyköille sekä Lisää runoja lapsille ja muille älyköille, joiden teksteihin nämä perustuvat.
