Kirkkopuiston Terassi päättää kesänsä monipuolisen ohjelman parissa ja ennätyksellisillä kävijämäärillä. Viimeinen viikko huipentuu live-musiikkiin ja kulttuuritapahtumiin.
Vuosi sitten keväällä Seven Spires kiersi Eurooppaa Dragonforcen lämppärinä, mutta kiertue ei yltänyt edes Ruotsiin, saati Suomeen. Lähimmät keikat olivat Kööpenhaminassa ja Hampurissa, joista Köpis myi nopeasti loppuun. Oletan, että sinne menivät myös bändien ruotsalaiset fanit. En siis voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, kun Seven Spires ilmoitti lähtevänsä Eurooppaan islantilaisen viikinkimetallibändi Skálmöldin lämppärinä ja lähin keikka olisi näin turkulaisen fanin näkökulmasta mukavasti Tukholmassa.
Oli varmaan talven kamalin ilma, kylmä ei ollut, mutta vettä oli tullut taukoamatta koko päivän ja kadut olivat täynnä isoja lammikoita. Onneksi Logomon eteen menee suoraan linja-auto eikä tarvinnut liukastella kuin mäki alas. Kalliiseen kaljaan oli varauduttu, mutta kyllä se kymppi silti tuntui, kun juuri oli tullut oltua Irish Pubissa, missä iso olut on 3,50.
Cockney Rejects kuulemma tekee viimeistä kiertuettaan ja tuli sitten parille keikalle tännekin. Vaikealta tuntuu uskoa, että bändi tähän lopettaisi, sen verran hyväkuntoiselta bändi vaikutti. Toisaalta Tienhaaran Marko muistutti, että ainakaan veljespari Jeff (tai Stinky Turner) ja Mick Geggus ole kai edes kuuttakymmentä, mikä on aika outoa, kun bändi aloitti jo 1978.
Neljättä kertaa järjestettävä Helsinki Drink Festival kerää kaupungin parhaat cocktailbaarit, maahantuojat ja tyylikkäimmät alkoholilliset sekä alkoholittomat juomasekoitukset Pikku-Finlandiaan.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Suomen house/tekno-kentän grand old man, Hulkkosen Jori, palaa jälleen tanssimusiikin pariin muutaman synapop-julkaisun jälkeen. Ja se on hieno uutinen allekirjoittaneelle, koska tätä on ollut ikävä.
