COCKNEY REJECTS & ÄPÄRÄT, Tullikamarin klubi, Tampere 21.10.2023

Aiheeseen liittyvää

Esc – Blackbook (Straight Up Breakbeat 2024)

Reese-bassoa, breikkejä kulta-ajoilta, jamaika-viitteet sekä eteeriset tanssilattia-hypnoosiin ajavat padit kaikki löytyy eli Escillä kaikki jungle-genren checklistin asiat kunnossa hänen debyytti-levyllään jonka julkaisee pitkän linja jungle-expertti ODJ Dizzy kotimaisella lafkallaan SUBB.

Brazen Forgery antaa viimeisen voitelun menetetylle maalle

Dark metal -projekti Brazen Forgery julkaisi ensimmäisen singlen syksyllä...

Muuta tavoitteet tuloksiksi katalyyttisten mekanismien voimalla

Kirjan periaatteet ovat laajasti sovellettavissa monilla eri aloilla, ja...

Type-303 – Lost in Paradise ep (Verrazzano 2024)

Tamperelaisen Verrazzano-lafkan uusimman ep:n sisällysluettelossa voisi lukea baleaarista kosmista diskoa, acid-huiluhousea ja elektroa täydellisen kesäisessä vinyylissä. Nostalgia kohtaa nykypäivän tuotannon Type-303n studiossa ihanan nosteisessa auringonlaskussa.

Saana Opacic menetti luottotietonsa 19-vuotiaana – nyt hän haluaa auttaa muita nuoria välttämään saman kohtalon

Saana Opacic menetti luottotietonsa 19-vuotiaana ja haluaa nyt auttaa muita välttämään saman kohtalon. Hän jakaa tarinansa kirjassa 'Hyvä paha raha' ja tarjoaa konkreettisia neuvoja talouden hallintaan.

Jaa somessa

Cockney Rejects kuulemma tekee viimeistä kiertuettaan ja tuli sitten parille keikalle tännekin. Vaikealta tuntuu uskoa, että bändi tähän lopettaisi, sen verran hyväkuntoiselta bändi vaikutti. Toisaalta Tienhaaran Marko muistutti, että ainakaan veljespari Jeff (tai Stinky Turner) ja Mick Geggus ole kai edes kuuttakymmentä, mikä on aika outoa, kun bändi aloitti jo 1978. Illan aloitti Äpärät, joka oli parempi kuin muistinkaan, joskus on tullut nähtyä ainakin. Alkuperäisiä ei ole enää mukana kuin laulaja Ipe. Omien biisien lisäksi tuli ainakin Blitzin Razors In The Night.

CR tuli aika energisenä lavalle. Kyllähän niitä hittibiisejä tuli, muistaakseni heti ekana eka single Flares’n’slippers ja aika alussa mun mielestä bändin paras biisi The Power And The Glory. Sen levyn jälkeen ei bändiä ole niin aktiivisesti tullut seurattuakaan, koska seuraava levy (mikä kyllä löytyy) oli tylsää rockia ollut Wild Ones ja sen jälkeen tuli pari hevilevyä (toinen Rejects-nimellä), jonka jälkeen bändi pitikin n. 10 vuoden tauon ja palasi onneksi 2000-luvulla vanhaan tyyliin. Viime vuoden Power Grabia ei ole tullut paljon kuultua, mutta hyvä sekin kuulemma on. Bändi oli todella kovassa iskussa ja oli parempi kuin viimeksi samassa paikassa nähtynä n. 5 vuotta sitten, vaikkei se silloinkaan toki huono ollut. Nyt oli porukkaakin enemmän paikalla.

Ainoa, mikä tuppasi vähän ärsyttämään, oli Turnerin jatkuva varjonyrkkeily, ekaksi se oli ihan hassua. Mutta tämä nyt oli pientä. Encoren aikana tuli lähdettyä pois, että pääsee tuonne jonnekin Tampereen perukoille. Jäi sitten ainakin Oi Oi Oi kuulematta (eihän se tullut normaalissa setissä?). Mutta joo, tuttuja oli paljon ja jos sitä voi eduksi sanoa, niin paikan kalja on sen verran hintavaa, että tuli juotuakin vain kaksi. Kyllä tämän vieläkin menisi keikalle kokemaan, bändissähän on lähes alkuperäinen kokoonpano, veljekset ovat luonnollisesti olleet mukana koko ajan ja basisti Vincent Riordan tuli mukaan ensisinglen jälkeen. Hän on tosin ollut välillä poissa, mutta palasi 2015, kun edellinen basisti Tony Van Frater kuoli sydänkohtaukseen.

-V. Vahtera

spot_img