COCKNEY REJECTS & ÄPÄRÄT, Tullikamarin klubi, Tampere 21.10.2023

Aiheeseen liittyvää

Nemi: Onni onnettomuudessa

Norjalaisen Lise Myhren piirtämän Nemi -sarjakuva-albumin lukeminen pitkän tauon jälkeen on todellakin kuin törmäisi vanhaan hyvään ystävään.

EDDIE & THE HOT RODS: Why Should I Care / A Million Miles Away (Hiljaiset Levyt HIKS-086) 7″ 2023

Eddie & co on tehnyt toisen sinkkunsa Hiljaisille Levyille. A-puoli on loistava, alunperin Pete The Meat & The Boysin biisi, joka on alunperin sen toimesta levytetty jo 1978, mutta julkaistiin vasta kuluvalla vuosituhannella.

TV SMITH: Generation Y (Hiljaiset Levyt HIKI-073) 2022

TV Smith on suomalaisille jo aika tuttu, ainakin tietyissä piireissä. Mieshän on keikkaillut täällä lukemattomia kertoja yksinään tai vaikkapa Punk Lurex OK:n kanssa, jonka kanssa teki myös EP:n.

Ahven-yhtyeen paluu

Toimitustamme lähestyi Ahven-yhtye, joka on tehnyt paluun 2021 noin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Yhtyeen kokoonpano ja roolit ovat edelleen samat kuin ensimmäisen tulemisen (1999-2005) aikaan.

Jaa somessa

Cockney Rejects kuulemma tekee viimeistä kiertuettaan ja tuli sitten parille keikalle tännekin. Vaikealta tuntuu uskoa, että bändi tähän lopettaisi, sen verran hyväkuntoiselta bändi vaikutti. Toisaalta Tienhaaran Marko muistutti, että ainakaan veljespari Jeff (tai Stinky Turner) ja Mick Geggus ole kai edes kuuttakymmentä, mikä on aika outoa, kun bändi aloitti jo 1978. Illan aloitti Äpärät, joka oli parempi kuin muistinkaan, joskus on tullut nähtyä ainakin. Alkuperäisiä ei ole enää mukana kuin laulaja Ipe. Omien biisien lisäksi tuli ainakin Blitzin Razors In The Night.

CR tuli aika energisenä lavalle. Kyllähän niitä hittibiisejä tuli, muistaakseni heti ekana eka single Flares’n’slippers ja aika alussa mun mielestä bändin paras biisi The Power And The Glory. Sen levyn jälkeen ei bändiä ole niin aktiivisesti tullut seurattuakaan, koska seuraava levy (mikä kyllä löytyy) oli tylsää rockia ollut Wild Ones ja sen jälkeen tuli pari hevilevyä (toinen Rejects-nimellä), jonka jälkeen bändi pitikin n. 10 vuoden tauon ja palasi onneksi 2000-luvulla vanhaan tyyliin. Viime vuoden Power Grabia ei ole tullut paljon kuultua, mutta hyvä sekin kuulemma on. Bändi oli todella kovassa iskussa ja oli parempi kuin viimeksi samassa paikassa nähtynä n. 5 vuotta sitten, vaikkei se silloinkaan toki huono ollut. Nyt oli porukkaakin enemmän paikalla.

Ainoa, mikä tuppasi vähän ärsyttämään, oli Turnerin jatkuva varjonyrkkeily, ekaksi se oli ihan hassua. Mutta tämä nyt oli pientä. Encoren aikana tuli lähdettyä pois, että pääsee tuonne jonnekin Tampereen perukoille. Jäi sitten ainakin Oi Oi Oi kuulematta (eihän se tullut normaalissa setissä?). Mutta joo, tuttuja oli paljon ja jos sitä voi eduksi sanoa, niin paikan kalja on sen verran hintavaa, että tuli juotuakin vain kaksi. Kyllä tämän vieläkin menisi keikalle kokemaan, bändissähän on lähes alkuperäinen kokoonpano, veljekset ovat luonnollisesti olleet mukana koko ajan ja basisti Vincent Riordan tuli mukaan ensisinglen jälkeen. Hän on tosin ollut välillä poissa, mutta palasi 2015, kun edellinen basisti Tony Van Frater kuoli sydänkohtaukseen.

-V. Vahtera

spot_img