Englantilainen (Lontoosta tarkemmin) Lurkers on yksi niistä ensimmäisen polven punkbändeistä, jotka eivät koskaan saavuttaneet sellaista suosiota, kuin esim.Pistols, Clash tai Damned, mutta oli aika suosittu hieman pienemmissä ympyröissä.
Klassisen musiikin Gramophone -palkinnot 2022 on jaettu Lontoossa tiistaina 4. lokakuuta. Suomalaisista finaaliin ylsi Lapin kamariorkesterin lisäksi vain sopraano Karita Mattilan levytys.
Mukaansatempaava romaani sodanjälkeisestä Lontoosta, satavuotiaasta kirjakaupasta ja kolmesta päättäväisestä naisesta, jotka etsivät paikkaansa nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Taitavasti rockia ja reggaeta yhdistellyt Members oli kotoisin Lontoon esikaupungista Camberleystä, mutta se perustettiin Lontoossa eräässä levytysstudiossa vuonna 1976.
Boysin tarinan alkujuuret ovat vuodessa 1971, jolloin Lontoossa perustettiin New York Dolls -tyylinen rock'n'roll- ja poseerausbändi Hollywood Brats. Yhtyeen nimi oli aluksi Queen, mutta tietystä syystä tämä muutettiin.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
