Saattohoito79 on ehtinyt kolmanteen täyspitkäänsä. Niiden lisäksi on ilmestynyt single. Eihän tässä paljon mikään ole muuttunut edellisen levyn (2023) ja tämän välillä. Tai jos on, ei sitä helpolla huomaa. Ei ole varmaan tarkoituskaan. Kokoonpanokin on pysynyt samana. Siihen ekaan (2021) on sen verran eroa, että biisit ovat nykyään parempia, vaikka samalla tyylillä mennäänkin.
Kuten aiemmin totesin, on edellisestä LP:stä kulunut 12 vuotta. Kokoonpano on tuosta Puolesta ja vastaan -levystä kuitenkin pysynyt muutoin samana (Tiina, Kukka, Saastis) paitsi Aika vapaa -levyllä (2002) rumpuja soittanut Piise soittaa tässä kitaraa. Ja prkl, vaikka bändi kuulostaa aika paljon samalta kuin ennenkin, tässä on jotain uuttakin.
Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Jos nyt ei joku tiennyt, niin tämä oli Roppolan Janin "johtama" bändi Lempäälästä ennen kuin vihollisena oli koko maailma ja nimenä Fucking World ja kotipaikka muuttui Helsingiksi.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Suomen house/tekno-kentän grand old man, Hulkkosen Jori, palaa jälleen tanssimusiikin pariin muutaman synapop-julkaisun jälkeen. Ja se on hieno uutinen allekirjoittaneelle, koska tätä on ollut ikävä.
