POJAT: Nämä ajat (Hiljaiset Levyt HIKI-079) LP, 2023

Aiheeseen liittyvää

Emotion visa: Sieltä täältä

Sekalaisia musiikkiaiheisia kysymyksiä sieltä ja täältä. Kokeile alta miten...

Viikon Kovin Biisi: VKB 23/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Rami Helin – The Lonesome Death of George Mallory

Menehtyneestä vuorikiipeilijästä kertova Rami Helinin debyyttisingle äänitettiin keskellä luonnonkatastrofia...

Silja Aalto ja Laura Malmivaara esittävät Paavo Ruotsalaisen vaimoja Viimeiset kiusaukset -oopperassa

Viimeiset kiusaukset -ooppera esitetään Tampere-talossa ja Olavinlinnassa vuonna 2025. Teoksen ohjaa Mikko Kouki ja musiikista vastaa Ville Matvejeff.

Leon Volca – Do They Think I Am a Goblin Shark? (Blueye Musica 2024)

Mystinen artisti Leon Volca tuuttaa levyllisen IDM/elektro/chiptune-musiikkia Asan levymerkillä Blueye Musica. Ei herkästi provosoituville kuulijoille, genren tuntijoille takuulla kiinnostavaa materiaalia.

Jaa somessa

Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.

Niin, yhtyeenkin tahti hidastui 90-luvun lopulle tultaessa ja sen ainoalla koko ajan mukana olleella jäsenellä Miika Söderholmilla on ollut muitakin projekteja. Niinpä yhtyeen viimeisin pitkäsoitto on vuodelta 2013 ja singlestäkin on jo 3 vuotta. Tulihan tuossa 2021 myös Yari & Miika -kokoonpanon single Hiekkalaatikolla, jossa soittaa Yarin seurana tämä kokoonpano, tai ¾ siitä. No nyt tuli Jukalta postia eli Poikien uusi LP.

Tätä olikin kiva odotella, koska yhtyeen musiikki on kokenut uuden nousun, tai ainakin se kiinnostaa minua ja varmasti muitakin taas vaihteeksi vähän samaan tapaan kuin ennen Iso kolmonen -levyä, josta mielestäni alamäestä selvittiin vasta 2000-luvulla, mutta sitäkin paremmin. Toki tiedän, että 1994 tuli se Punk It -levy, joka on kai yhtyeen myydyin, mutta itseäni ei kauheasti kiehtonut miksikään muuttumattomat versiot vanhoista punkralleista alkuperäisten esittäjien laulamina.  Kokoonpanoon on palannut Miikan ”taistelutoveri” jo Ypö-viis-ajoilta eli kitaristi Mikko Holmström, toki hän oli jo tuolla viime Pojat-nimellä tulleella sinkullakin. Muita ovat jo pidempään mukana ollut basisti Raimo ”Raipe” Laine, jonka menneisyydestä mainitaan nyt vaikkapa niistä monista arpomalla Riistetyt ja rumpalina Timo Tolppa, joka oli mukana tuolla edellisellä sinkulla (jossa näin ohimennen sanottuna vieraili 3/5 legendaarisesta Boys-kokoonpanosta ja jos ei joku mukamas tiedä, siltä bändiltä tämä Pojat-nimi on ”nokkela” käännös) ja myös Miikan Punatulkut-yhtyeen sinkulla (v.2018), jossa on mukana myös Raipe (ja siis molemmat ovat myös tuolla Yari & Miika-sinkulla).


No tähän levyyn. Prkl, kyllä se vain niin on, että yhtye on lähes samoissa riemukkaissa tunnelmissa kuin silloin alkuaikoina. Juttuun vaikuttaa paljolti myös sellainen visuaalinen asia, että ensimmäisen kerran noiden aikojen jälkeen käsissäni on yhtyeen vinyyli-LP. No, tämä on myös kuunneltuna sitä noin neljän soinnun rockia, johon yhtyeessä alunperinkin ihastuin. Enhän muuta tietysti odottanutkaan ja sitähän ei tarvitakaan. Heti eka biisi Jonnee haahuilee on koukuttava ja onneksi levyn taso ei laske, päinvastoin, A-puolella on myös muita hienoja biisejä, kuten erittäin kaunis Tuulee ja Kultaa, timantteja, orkideoja. Vain jokin Vanhat miehet soittaa bluesia on vähemmän innostava, vaikka ei onneksi olekaan nimensä mukainen. Haloo maailma! -biisin olen Youtubesta kuullut ennenkin, mutta tämä taitaa olla eri versio, siellä on ainakin soittajiksi merkitty Miika, Heko ja ex-Ypö Jari Räsänen. No hyvä se edelleen on, en jaksa versioita edes niin tarkkaan eritellä, se tuskin tällaisessa musiikissa on niin tärkeätä.

B-puolella tahti jatkuu hyvänä. Uudelleensoitantaan innostavia biisejä on jälleen suurin osa, esim. Vapaa, ABC, Anna salasana ja levyn päättävä Kaikki on perseestä paitsi mä, joka on myös löytynyt Youtubesta jo pari vuotta huomaamattoman erilaisena versiona. Nyt en ole ehtinyt sen paremmin sanoituksiin vielä tutustumaan, mutta mitä tässä seurailen (löytyvät liitteestä), niin sama nokkeluus on tallella kuin ennenkin. Miika on tehnyt kaikki biisit, paitsi tuolla ”bluesbiisillä” sanoituksessa on mukana Heko ja pari Luonteri Surf -miestä. Hän on myös tuottanut, äänittänyt ja miksannut levyn.

Niin, että ei kai siinä sen enempää tarvitse sanoa, kuin että naskalit ovat tehneet hyvän levyn, joka toimii nimenomaan kokonaisuutena, kyllä noilla Iso kolmosella ja Purellakin oli hyviä biisejä, mutta ne tuntuivat hukkuvan biisien paljouteen ja siihen, että yleisesti taso ei ollut niin korkea. Onhan tässäkin 14 biisiä ja vaikka joukossa on muutama hieman tavanomaisempi kipale, niin missään kohtaa ei tee mieli nostaa neulaa (huom.!) ja on hyvä, että asiat ovat näin päin.

-V. Vahtera

spot_img