Elättikäärme on kertomus menetyksestä ja selviytymisestä, joka yhdistää sukupolvia. Kolme naista kantavat omia salaisuuksiaan, kunnes yksi päättää selvittää totuuden.
Hannu Mäkelän uusimmassa novellikokoelmassa nykyiseen maailmanmenoon suhtaudutaan sekä vakavin että huvittunein sävyin, välillä myös menneisyyteen vilkaisten.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
