Sari Peltoniemi oli erinomainen kirjoittaja, joka tuli varsin tunnetuksi alun perin Noitalinna Huraa! -yhtyeestä.
Kirjallisesta tuotannosta parhaiten mieleeni on jäänyt Kukka Kaalinen -kirjasarja. Tähän tutustuin aikanaan, kun yliopistokurssin myötä lastenkirjallisuus kutsui tietyssä vaiheessa. Tämän jälkeen hän on kirjoittanut uskomattoman määrän lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sekä kahminut myös kunnioitettavan kasan palkintoja.
Muistan kun vuonna 2006 (hatarat mielikuvat) viimein julkaistiin Noitalinnan Kalan silmä -levy ihan CD-formaatissa ja ystäväni Tommi oli maailman onnellisin kaveri tästä. Me olimme niitä tyyppejä, jotka eivät kasarilla olleet vielä tutustuneet bändiin sattuneista syistä, sillä olimme huomattavan polvenkorkuisia pikku-ukkoja. Tai ainakin osittain. Mutta myöhemmin Noitiksen LP:t olivat harvinaisuuksia ainakin osittain.
Kalan silmä on omalla naivistisella tavallaan mielestäni kotimaisen musiikin kulmakiviä. Suurin osa tuntee valitettavasti tuosta levystä vain Pikkuveli -kappaleen, mikä kieltämättä on silti loistava, rajoja rikkova ja koskettava biisi.
Kuitenkin pääsin haastattelemaan yliopiston kirjallisuuslehteen Saria aikanaan ja vaikka kirjojen lisäksi tuli kysyttyä musiikista, niin hän ei mitenkään nostanut esille itseään.
Eikä erästä kappaletta kommentoidessa esimerkiksi, vaikka siitä kysyinkin (PMMP oli julkaissut tuosta juuri todella menestyksekkään coverin).
Hän muistaakseni sanoi melko vakavasti (mitä rivien välistä tulkitsin), että heillä on paljon parempiakin biisejä ja musadiggarina tähän kommenttiin voin kyllä yhtyä.
Suomalainen musiikki ja kirjallisuus menetti Sari Peltoniemessä todella paljon. Hän ei ole ollut julkisuudessa varsinaisesti paljoakaan, eikä ole tehnyt itsestään mitään numeroa. Mutta tuo Sarissa ehkä parasta onkin ollut. Hän on vähäisillä eleillään ja tuotannollaan koskettanut lukemattomia ihmisiä.
Kaipuu on suuri.
– K. Leijala
