Sari Peltoniemi (1963-2023)

Aiheeseen liittyvää

Emotion visa: PMMP vs Maustetytöt

Tänään kisailussa on Emotion visan historian ensimmäinen kaksintaistelu. Testaa...

POJAT: Nämä ajat (Hiljaiset Levyt HIKI-079) LP, 2023

Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.

The Blassics uskoo 10 vuoden jälkeen yhä käsityöläisyyteen

Kotimaisen afrofunkin ja -jazzin ylpeys juhlistaa uudella kokoelmalla Sounding Times studionsa ja levymerkkinsä monivivahteista taivalta.

Hellsinki Metal Festival

11-12.8.2023 Nordis Antti Sorsa Kim Strömsholm Uudet metallifestivaalit ovat aina tervetulleita, varsinkin...

The Protex -bändikatsaus

Protex on näitä alkuajan punkbändejä Pohjois-Irlannin Belfastista ja perustettiin vuonna 1978.

Jaa somessa

Sari Peltoniemi oli erinomainen kirjoittaja, joka tuli varsin tunnetuksi alun perin Noitalinna Huraa! -yhtyeestä.

Kirjallisesta tuotannosta parhaiten mieleeni on jäänyt Kukka Kaalinen -kirjasarja. Tähän tutustuin aikanaan, kun yliopistokurssin myötä lastenkirjallisuus kutsui tietyssä vaiheessa. Tämän jälkeen hän on kirjoittanut uskomattoman määrän lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sekä kahminut myös kunnioitettavan kasan palkintoja.

Muistan kun vuonna 2006 (hatarat mielikuvat) viimein julkaistiin Noitalinnan Kalan silmä -levy ihan CD-formaatissa ja ystäväni Tommi oli maailman onnellisin kaveri tästä. Me olimme niitä tyyppejä, jotka eivät kasarilla olleet vielä tutustuneet bändiin sattuneista syistä, sillä olimme huomattavan polvenkorkuisia pikku-ukkoja. Tai ainakin osittain. Mutta myöhemmin Noitiksen LP:t olivat harvinaisuuksia ainakin osittain.

Kalan silmä on omalla naivistisella tavallaan mielestäni kotimaisen musiikin kulmakiviä. Suurin osa tuntee valitettavasti tuosta levystä vain Pikkuveli -kappaleen, mikä kieltämättä on silti loistava, rajoja rikkova ja koskettava biisi.

Kuitenkin pääsin haastattelemaan yliopiston kirjallisuuslehteen Saria aikanaan ja vaikka kirjojen lisäksi tuli kysyttyä musiikista, niin hän ei mitenkään nostanut esille itseään.

Eikä erästä kappaletta kommentoidessa esimerkiksi, vaikka siitä kysyinkin (PMMP oli julkaissut tuosta juuri todella menestyksekkään coverin).

Hän muistaakseni sanoi melko vakavasti (mitä rivien välistä tulkitsin), että heillä on paljon parempiakin biisejä ja musadiggarina tähän kommenttiin voin kyllä yhtyä.

Suomalainen musiikki ja kirjallisuus menetti Sari Peltoniemessä todella paljon. Hän ei ole ollut julkisuudessa varsinaisesti paljoakaan, eikä ole tehnyt itsestään mitään numeroa. Mutta tuo Sarissa ehkä parasta onkin ollut. Hän on vähäisillä eleillään ja tuotannollaan koskettanut lukemattomia ihmisiä.

Kaipuu on suuri.

– K. Leijala

spot_img