Māris Bērziņšin teos Lyijyn maku kuvaa elämää Neuvostoliiton ja Saksan ristitulessa 1939–1941 Latviassa. Kirjan ytimessä ovat inhimilliset dilemmat sodan aikana.
Kiehtova, katala Venäjä Arja Paanasen silmin on syksyn puhuttavin Venäjä-tietoteos. Paananen kertoo henkilökohtaisista kokemuksistaan Venäjällä ja Neuvostoliitossa.
Suomen raskaan sisällissodan jälkimainingeissa kaoottiselle Neuvosto-Venäjälle rynnisti tuhansia poliittisia ja taloudellisia siirtolaisia, punapakolaisia. Historian professori Maria Lähteenmäki selvitti, keitä vuosina 1918–1938 Suomesta itärajan taakse lähteneet naiset olivat, ja kuinka he päätyivät Stalinin vainojen uhreiksi Suomen valtion seuratessa tapahtumia sivusta.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
