Māris Bērziņšin teos Lyijyn maku kuvaa elämää Neuvostoliiton ja Saksan ristitulessa 1939–1941 Latviassa. Kirjan ytimessä ovat inhimilliset dilemmat sodan aikana.
Kiehtova, katala Venäjä Arja Paanasen silmin on syksyn puhuttavin Venäjä-tietoteos. Paananen kertoo henkilökohtaisista kokemuksistaan Venäjällä ja Neuvostoliitossa.
Suomen raskaan sisällissodan jälkimainingeissa kaoottiselle Neuvosto-Venäjälle rynnisti tuhansia poliittisia ja taloudellisia siirtolaisia, punapakolaisia. Historian professori Maria Lähteenmäki selvitti, keitä vuosina 1918–1938 Suomesta itärajan taakse lähteneet naiset olivat, ja kuinka he päätyivät Stalinin vainojen uhreiksi Suomen valtion seuratessa tapahtumia sivusta.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
