Yleensä en ole kauheasti kiinnostunut, kun elämäkerroissa puhutaan tyyppien lapsuudesta, mutta tämä teki siinäkin poikkeuksen, vaikka tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina onkin.
Mieleen tulee romaani, jota aloin kirjoittaa joskus vuoskymmeniä sitten, nimeltä "Verta alkoholissa", siinä ydinsodasta selvinneiden piti olla koko ajan kännissä, tai kuolo korjaa.
– Pieni ja idyllinen festari erittäin monipuolisella ohjelmalla, ensiluokkaisella ruokatarjonnalla sekä maan parhailla juomilla, ykkösluokan artistit lavalla. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi jättää tällaisen festarin väliin? - Antti Vesikko
