Vieraskynäilijänä toimii nyt tamperelainen levykeräilijä ja konkari-DJ Jere Seppänen jonka alter egon Jere Dangerous-nimen on voinut bongata jo vuosia mm. kotimaisten reggae-tapahtumien esiintyjälistoilta.
Generation X perustettiin 1976, kun kolmikko John Towe, William Broad eli piakkoin Billy Idol ja Tony James häippäsivät Chelsea-yhtyeestä. Kitaraan tuli Bob Andrews. Yhtye tuli pian tunnetuksi tarttuvista poppunkbiiseistään ja kaunispoika-lookistaan. Tämä look on sanottu syyksikin, että Towe sai pian lähteä ja rumpuihin tuli Mark Laff. Idol oli siis solisti ja James basisti.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
Rajumman ilmaisun klassikkodeejii ja artisti on nyt dj-uransa loppuhetkillä julkaissut debyytti-albuminsa, joka pulppuaa raskasta konemusiikkia ja rautaista kokemuksen tuomaa näkemystä dystooppisiin maailmanpalon hetkiin.
