Undirheimar tarjoaa uudella kolmen rituaaliomaisen kappaleen kera tummaa rituaalista dronea ja tummanpuhuvaa ambientia karkealla shamanistisella otteella ja jyskyttävällä pulssilla omaavaa jopa osittain martial-henkistä mahtipontista sointua.
Ihminen pyrkii elämässä tasapainoon. Siihen pääsemiseksi on kuitenkin ymmärrettävä valon lisäksi varjoa: hankalaa, haasteellista ja kivuliastakin puolta, joka on jokaisessa meissä. Varjot ovat syvimpiä haavojamme ja tunnottomia pisteitämme, joita helposti piilottelemme, vaikka olennaista on oppia tutustumaan niihin. Meri Mortin uutuusteos Varjojen voima tarjoaa avaimet tähän.
Kyllähän kaikki nyt ainakin nuo A-puolen biisit ovat kuulleet. Neljä ensimmäistä biisiä on ainakin klassista suomipunkkia, Ei tää lama päähän käy, Häirikkö oon, Tapan aikaa ja Tahdomme tilaa. Tietty se viideskin eli suurin hittinsä Katupoikien laulu; sitä ei tosin oikein enää jaksa kuunnella, sitä kuuli silloin ilmestyessään jo koko ajan ja vieläkin ihan kiitettävästi.
