Ihmeköynnös ottaa kantaa valkoisuusnormiin ja epäoikeudenmukaisuuteen, Maija Laura Kauhanen kirjoittaa avoimesti ja hauskasti länsimaisten etuoikeuksien purkutyöstä.
Tätä on tosiaan odotettu; edellisestä sekopääromaanista on jotain 10 vuotta ja tästä "dekkarisarjan" edellisestä kirjasta peräti 14 vuotta. Dekkari on ehkä hieman liioiteltu sana, toisaalta en ole sellaisia juurikaan lukenut, mutta olettaisin, etteivät ne ihan tällaisia ole. Näitä Vuorisen välillä lähes tajunnanvirran, tai ehkä tajuttomuuden, voimalla eteneviä opuksia on hieman vaikea kuvailla, mutta kyllä näissä ihmeellisesti jokin juoni kuitenkin on.
Anu Kaajan neljännessä, virtuoosimaisessa proosateoksessa kertoja etsii nautintoja Euroopan kaupunkien taidemuseoista, kahviloista ja teknoklubeilta. Ihastuksen väristyksiä tarjoavat niin rokokoomaalausten ryöppyävät rusettirivit kuin rakastettujen kasvoja koristavat lävistykset.
Swäg ry ja Siirtymä-kollektiivi järjestävät Nokian kaupungin ja Hämeenkyrön kunnan kanssa yhteistyössä poikkitaiteellisen tapahtuman ympäristötaide-teoksen sisällä.
