Sampo Salmelan uusi sinkku on tarina itsensä ja sydämensä kuuntelemisen tärkeydestä, ja myös sen ristiriidoista. Sydän on oikeassa, ja sen seuraaminen vie sinut parempaan paikkaan, vaikka se saattaakin alussa satuttaa.
The Aspen Trees -kappaleen melankolisessa soinnissa on kuultavissa musiikillisia vaikutteita esim. Anatheman, Katatonian, sekä Opethin seesteisemmän tuotannon suunnalta.
On Fear and Evil on ensimmäinen osa trilogiaa, joka käsittelee ihmisenä elämiseen liittyvää kolmea isoa osa-aluetta. Se on paikkakohtainen installaatio, joka yhdistää tilassa yksikanavaisen elokuvan, intuitiivisia veistoksia, ihmisen luomaa ongelma-ainesta sekä kaiken kestävän elävän luonnonmateriaalin. On Fear and Evil käsittelee sisäisiä pelkoja ja pahuutta – ja niiden riippuvuutta toisistaan.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
