Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka iso vaikutus taiteella on elämämme sisältöön, vaikkemme siitä aina itse juuri sillä hetkellä ymmärräkään. Sitä sanotaan, että ihmisen pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle.
Eppu Normaalista en ole erityisemmin koskaan välittänyt, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ne poikkeukset olivat biisit, joissa oli Mikko Saarelan tekstit/sävelet. Hänen poistuttuaan bändistä, eivät hänen tekstinsäkään juuri auttaneet. Saarela siis jatkoi vielä tekstittäjänä ja säveltäjänäkin parilla seuraavalla levyllä. Mutta viimeistään Cocktail Barin aikaan viimeinenkin usko bändiin oli mennyt.
