Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa?
Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.
Mc:nä aiemmin lähinnä toiminut Ramsés tuo tämän hetken maailmaan tarvittavan pirteän pistoksen monikulttuurista sävyä kotimaiselle musiikkikentälle yhdistellen venezuelaisia ja syyrialaisia musiikkiperinteitä elektroniseen tuotantoonsa.
