Viisaan humoristinen esikoisromaani kertoo ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta, mutta myös rakkaudesta, työhön kohdistuvasta intohimosta ja kahden yksinäisen kohtaamisesta
Suomen suurimpana taiteilijoiden kouluttajana Taideyliopisto toimii sen puolesta, että taidealalle saadaan vakiinnutettua kestävät rakenteet ja hyvinvointia vaaliva työkulttuuri.
Sosiaalialalla työskentelevä Airio halaa kuvata dystooppisessa romaanissaan, mihin jatkuva puhe tuottavuudesta ja tehokkuudesta voi pahimmillaan johtaa.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
