Tämä siis tuli jo viime vuonna, mutta oli sen verran pitkät jonot, että sain vasta nyt kirjan käsiini. Onpa kyllä aika eri meno kuin tuossa Kaseva-kirjassa! Moisia ryyppytarinoita en ole lukenut edes Bukowskilta tai minkään punkbändin elokerroista. Kasevaan yhdistävänä tekijänä voi ainoastaan pitää sitä, että kummankin yhtyeen sisältä ja lähipiiristä on kuollut paljon porukkaa. Miksi Kaseva? No luin sen viimeksi tätä ennen!
Lincoln on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Keski-Englannissa. Siellä The Cigarettes -niminen trio aloitteli vuonna 1978 vaikuttajinaan tietenkin Pistols ja muut tuon ajan sankarit. Kokoonpanoksi muodostui Stephen Taylor: basso & laulu, Rob Smith: kitara, laulu & piano ja Adam Palmer: rummut. Paikallinen lyhytikäinen levy-yhtiö Company Records kiinnostui bändistä ja tuloksena oli v. 1979 kolmen biisin EP They're Back Again, Here They Come, jonka nimibiisi kuulemma kertoo National Frontista ja muista oikeistoryhmistä, jotka olivat vahvoina punkin aikana.
Tämä yhtyehän ei sinänsä tänne kuulu, siksi että bändissä oli jo kaksi suurta tähteä; Glen Matlock oli ollut maailman sen hetken kohutuimmassa bändissä Sex Pistols ja Midge Urella oli Slikin kanssa listaykkönen.
Siis olihan CN Suomessa suosittu yhtye, jopa ennen kuin Jimi Sumen täältä Suomesta siihen liittyi. Jotenkin vain tuntuu, että yhtye olisi aikansa vanki, eikä sillä tavalla olisi jäänyt ihmisten mieliin kuin jotkut Duran Duranit ja Human Leaguet, jotka voidaan suurin piirtein samaan musiikilliseen lokeroon laskea. Itse olin kiinnostunut kakarana siksi, että yhtyeessä oli X-ray Spex- ja myöhemmin Eater-jäseniä. Ei se musiikki kyllä sitten ollut lähelläkään kumpaakaan.
