TIMO ROSSI: Lapinlahden Linnut – Miksei asioista puhuta (Docendo) 2023

Aiheeseen liittyvää

The Record Of My Life #32: CMX – Aion

Täyden kympin tuotos, josta on suorastaan mahdottomuus löytää heikkoa hetkeä.

Epämmattimainen mestari Jake Luupää sooloili toisen metallisinglensä

Emotion Zinen jo lähes vakiovieraaksi kutsuttava Jake Luupää on...

Viikon Kovin Biisi: VKB 26/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Elämäni keikka: Provinssirock 2011, System of a Down (Ilkka Heikkinen)

Jos pitäisi nimetä yksi tietty keikka, joka on jäänyt elähdyttävästi mieleen, ei allekirjoittaneen tarvitsisi miettiä pitkään.

The Record Of My Life #31: THE CLASH – Cut The Crap (CBS 26601) 1985

Tämä nyt ei todellakaan ole elämäni levyjä, mutta päätin...

Jaa somessa

Tämä siis tuli jo viime vuonna, mutta oli sen verran pitkät jonot, että sain vasta nyt kirjan käsiini. Onpa kyllä aika eri meno kuin tuossa Kaseva-kirjassa! Moisia ryyppytarinoita en ole lukenut edes Bukowskilta tai minkään punkbändin elokerroista. Kasevaan yhdistävänä tekijänä voi ainoastaan pitää sitä, että kummankin yhtyeen sisältä ja lähipiiristä on kuollut paljon porukkaa. Miksi Kaseva? No luin sen viimeksi tätä ennen!

Kyllähän tässä toki muutakin tehdään kuin juopotellaan, olihan LL monipuolinen porukka ja helvetin monta tyyppiä siinä vuosien mittaan on pyörinytkin. Ei niin kauheasti tullut yhtyettä seurattua, mutta kyllä teininä nuo Lipputangon nupit, Tero ja minät jne. tulivat tutuiksi. Itse asiassa, kuten minulla tapana on, kuuntelin nyt heidän musiikkiaan enemmänkin ja todettava on, että siellä on ihan oivaltavia tekstejä ja tarttuvia biisejä. Myöskään en tarkemmin koskaan seurannut heidän TV-ohjelmiaan, mutta nyt tuli katsottua kaikki Youtubesta löytyvät ja suurimmaksi osaksi hyvää viihdettä nekin ovat.

Yhtyeen tarina on sellainen, mihin varmaan useampi suosittu bändi saa tottua; mikään ei ole ikuista. Katusoitolla 1983 alkanut ja nopeaan nousuun ekan LP:n (-85) myötä lähtenyt ura oli nousukiitoa 90-luvun alkuvuosiin, jolloin jatkuvat riidat johtivat suosituimpien tyyppien (Markku Toikka, Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja) perättäisiin eroihin/erottamisiin. Miehillä oli muutakin tekemistä kuin bändi, hehän ovat, kuten kaikki tietävät, myös erittäin arvostettuja näyttelijöitä ja heidän muut kiireensä aiheuttivat kränää muissa jäsenissä. Suosio alkoi laskea kamalan Kansandancesin kohdalla, vaikka esim. Kolmas jalka haudassa v.2003 myi kultaa. Siihen oli syynä silloinen levy-yhtiö Poptori, joka myi levyjä noin viidellä eurolla. Yhtiön myötä monet muutkin palasivat kultakantaan, jopa Pelle Miljoona levyttämällä vanhoja hittejään (ne ovat pääasiassa hyvin halvan ja kamalan kuuloisia).

Suht alkuperäinen kokoonpano on palannut yhteen vuosien mittaan useampaankin kertaan. Koko ajan mukana ollut ns.pääjehu (josta saa aika ristiriitaisen kuvan) Timo Eränkö kuoli joulukuussa 2021, mutta lento ei katkennut siihenkään, viime vuonnakin oli 40-vuotiskiertue. Viimeisin uusi levy tosin on vuodelta 2007. Erängön viimeiset ajat ovat vähän surullista luettavaa, mutta diabeteksen ja alkoholismin kanssa kamppaillut mies eli sentään 69-vuotiaaksi, kun taas hieman paremmin elänyt (näin ainakin ymmärsin!) bändikaveri Hiski Salomaa kuoli jo 43-vuotiaana vuonna 2003.

Yhtyeessä on tosiaan seikkaillut aikamoinen liuta ihmisiä, musiikkityyliltään edustajia humpasta progen kautta punkkiin. Kaipa kaiken sulauttaminen sitten on onnistunut, useimmiten, kyllä miehet ainakin pääsääntöisesti tunnustavat viihtyneensä yhtyeessä (ja tässä en nyt tarkoita ”viihtyneensä”, vaikka sitäkin tulet huomaamaan tässä tapahtuvan hyvin paljon). Oli siis kiva taas lukemisen ohessa tutustua hieman paremmin yhtyeen musiikkiin ja niihin TV-sarjoihin. Kirjailija Rossi on muuten syntynyt 1986 eli ei ollut vielä syntynytkään yhtyeen ekan LP:n ilmestyessä. Eipä näytä haittaavan!

-V. Vahtera

spot_img