EnPHinin pari jäsentä kollaboroi jenkkiläisen JJ Koczanin kanssa sosiaalisen eristäytymisen aikakautena ja saivat erittäin viskeraalisen kasettijulkaisun aikaiseksi.
Nyt ei olla allekirjoittaneen mukavuusalueella, sen verran äärimeluisaa psykedeelistä industrial-musiikkia on albumillinen nyt arvostelussa. Mutta aina välillä täytyy nollata Eetteri-palstan korvia jollain erityislaatuisella. Alitilaa voisi kuvailla esimerkiksi Oranssi Pazuzun ja Nine Inch Nailsin vaikutteita imaisseeksi myllyksi.
Levy alkaa erittäin makoisalla industrial-rytmiikalla ja sound designilla biisillä nimeltä Stripping. Vokalistia ei vielä päästetä valloilleen, biisi muistuttaa Trent Reznorin instrumentaaleja hyvin paljon, hyvällä tavalla. This Spruce ja Inside Looking Back vapauttavat mörkömäisen kirskunnan ja kurlaamisen Koczanin äänihuulista, instrumentoinnin pysyen yllättävän aavemaisen melodisena pianoineen.
Holding Ways alkaa kuin hukkumaisillaan olevan manaajan pyristellessä veden pintaan, aallot lyövät välillä kovempaa ja tyyntyvät tuoden vokalistin äänen pintaan. Tinkimätön industrial-rumpu alkaa hakkaamaan ja lauluun tulee hieman proge-sävyjä vokooderin/muun efektin siivittämänä. Syntetisaattori-layerit ovat rauhoittavia, ja laulu muuttuu raivokkaammaksi core-henkiseksi tulkinnaksi.
Clearcutting pärähtää käyntiin myrskyisillä tomeilla ja bändin Ministry-vaihde käynnistyy. Mutta pysytellään silti experimentaalisella puolella, Jeesus ei rakenna kenenkään hotrodia. Tämähän menisi jo industrial-tekno -setissä breaks-puolella mainiosti!
To Yield ja When You Look Inside toimivat interluden-kaltaisina hämärän rajamaiden siltoina albumin päättävään eepiseen Post Umbraan. Örkkimäinen laulutulkinta ja suhina yhdistettynä indu-saundeihin sopisi Se7en-leffan soundtrackille.
Kokonaisuudessan levy kirskuu ja säksättää juuri oikealla huuruisella tavalla ja masterointi on saanut kaiken kaaoksen tasapainoon erittäin päteväksi kokemukseksi. Melua, aggressiota ja shamanismia.
Raita, joka tekee erityisen vaikutuksen: Clearcutting
Mikko Ihalainen
