Vaavihan on synnyinkaupunkini Salon ehdottomasti paras bändi kautta aikain. En muista koska ensi kerran näin, mutta aivan varmasti kuitenkin 1980 Salon Ollikkalan koulun nuorisotiloissa, sieltä jäi Vaavi-kortti mukaan.
Ihan alkupään levytyksiin minun oli vaikea päästä sisään, sillä Tapio Nymanilla on niin omintakeinen ääni, että uskon sen jakaneen kuulijoita muutenkin kahtia. Mietin miltä joku Me voitais vaikka rakastella-biisi olisi silloin kuulostanut Isotuvan tai vaikka Viitasen laulamana. Kyllä nekin hyviä ovat, mutta kunnolla Vaavi kolahti vasta -80 (olinhan jo peräti 10v.), kun laulajaksi oli vaihtunut Ilkka Isotupa ja tehtiin LP Neljä nolattua neroa.
Siitä on tälle noiden levyn ainoiden popbiisien (Tuu mun viereen ja Ikun laulama Tytöt hymyilee, jonka olisi luullut olleen hitti, ilmestyihän se sinkkunakin) lisäksi valittu punkimpaakin tavaraa, eli ehdottomasti Vaavin rajuin biisi Elämää vain paperilla, joka on kyllä koko Suomipunkinkin mittakaavassa mahtava biisi ja pari muuta, mitkä osoittavat Vaavin olleen soitannollisesti varsin poikkeava ilmestys uuden aallon saralla.
LP:n mukana tulleella EP:llä otettiin vähän rennommin, siltä kuullaan tässä vain lyhyt RARF (Rock Against you know who) ja Undertones-käännös Rakkauden orjat. Mielestäni Ebba Grön-käännös Mitään olisi sopinut myös mukaan. Toisella LP:llä Ruusuinen Tulevaisuus oltiin siirrytty jo huomattavasti popimpaan sointiin ja Ikun laulamat kappaleet ovat lisääntyneet.
Ja mikäs siinä levy on täynnä hyviä biisejä ja se olisi voitu julkaista uusiksi vaikka sellaisenaan. Parhaat löytyvät kuitenkin eli suorastaan loistava Sadetta, Pidä kii, Ja yö ja sinkkunakin tullut hieman discomainen Kun rakkaus kuolee. Sitten Hipponen lähti Vaavista ja tältä ajalta mukana on Hipposen nimellä julkaistu singlen B-puoli Juosta…, jossa kuitenkin soittaa koko Vaavi.
Vaavi jatkoi erilaisilla kokoonpanoilla vuoteen 1984, jolloin Micklin oli ainoa alkuperäisjäsen, mutta levyjä ei enää ilmestynyt. Vielä samana vuonna pienen tauon jälkeen tämä tunnetuin kokoonpano teki comebackin. Vähän ajan päästä otettiin bassoon Mika Heinonen, jotta Iku voisi keskittyä lauluun, eli siis Isotupa ei enää ollut päälaulaja.
Tuohon täysin turhaan Ikuisesti ramo-kimaraan en puutu, mutta loput biisit ovat ajalta, kun Vaavi oli tekemässä kolmatta LP:tään , tai tekikin sen, mutta sitä ei julkaistu. Julki saatiin vain 2 singleä 1986 ja 1987. Nämäkään eivät olleet sitä parasta Vaavia siltä ajalta, koska sinkuilla on turhaan uudelleentehty Rakkauden orjat ja Nurmion Älä itke Iines. Ne nyt eivät tällä levyllä ole, mutta Ei palata eiliseen, joka on ihan ok, jotain mitä lie mahtipontista kitararockia löytyy ja myös hieman rajumpaa Vaavia biisillä RaMaVit, joka oli mielestäni viimeisen (silloin) Vaavin paras levytetty biisi.
Mutta tällä levyllä on myös sen ehdottomasti paras biisi ja mielestäni selvä hitti Viimeiset kyyneleet, joka silloin jäi julkaisematta, olisi todellakin kannattanut julkaista jonkun Rakkauden orjien sijaan! Myös Myrskyn lapset kyseiseltä levyltä on hyvä biisi.
Kotiin sen sijaan ei kolahtanut silloinkaan. Lisää noita Vaavin kolmannen LP:n biisejä löytyy Romulaatikko-CD:ltä, jolla on myös muuta mielenkiintoista, kuten vanhoja demoja ja livejä. Vaavi teki vahvan paluun levyllä Viimeinen Elävä Köyhä vuonna 2017 ja näkemäni keikat ovat olleet jopa parempia kuin joskus 80-luvulla, johtuen varmasti siitäkin, että uusi materiaali toimii minulle paremmin kuin monet 80-luvun puolivälin biiseistä.
Sen sijaan parin vuoden takainen sinkku on huonointa kuulemaani Vaavia ja toivottavasti välityö, sen kokoonpanokin on outo. Tämä on siis laajennettu versio alunperin vuonna 1995 julkaistusta CD:stä, tupla-LP:kin on juuri tätä kirjoitettaessa ilmestymässä, mutta CD:n hinta on 12 euroa ja tuon LP:n lähes 40 euroa.
– V. Vahtera
