Jyrki Nissinen: Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 18/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Tapio Kujala valittu Taideyliopiston vararehtoriksi

Tapio Kujala valittiin Taideyliopiston koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Valinnassa korostettiin hänen johtamiskokemustaan ja laajoja verkostoja.

Teurastamon kesä tarjoilee monipuolista ohjelmaa Helsingissä

Teurastamon kesä täyttyy moninaisista tapahtumista Helsingin sydämessä, joista nauttivat kaikenikäiset kaupunkilaiset.

Visuaalisen taiteen kehityshanke Vauhdittamo aloittaa Vaasassa

Suomen Kulttuurirahaston visuaaliseen taiteeseen keskittyvä Vauhdittamo-hanke starttaa Vaasassa sparraten pohjalaisia taiteilijoita ja tarjoten yleisöluentoja.

Malilainen musiikin legenda Oumou Sangaré palaa Suomeen pitkästä aikaa

Maliasta kotoisin oleva Grammy-palkittu Oumou Sangaré tuo syvän lauluäänensä ja karismaattisen läsnäolonsa Helsingin Savoy-teatteriin syyskuussa.

Jaa somessa

Zum Teufelin 2008 julkaisema sarjakuva-albumi ”Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa” on Jyrki Nissisen kokoelmateos hänen omakustannelehdistään nimeltään ”Vierailuni italialaisessa kodissa” vuosien 2000-2004 varrelta. Mukana on myös luonnosmaisia pätkiä ja lukijan onneksi extrana on vielä muita sarjakuvia sekalaisesti.

Suurin osa ihmisistä tuntee (tai jos tuntee) Jyrki Nissisen Auttajahai-sarjakuvastripeistä, joita julkaistiin aikanaan ainakin Helsingin Sanomissa. Sarjisharrastajien keskuudessa kulttimainetta nauttiva Borgtron-lehti, sekä kyseinen hahmo lienevät varsinaisten albumien ohella myös hänen tunnetuimmat luomuksensa.

Lisäksi Nissinen on julkaissut musiikkia useiden underground bändien kera. Tunnetuin näistä on varmasti Seksihullut.

Sibulimainen elämä

Jos kokoelman sisältöä voisi jotenkin kuvailla, sanat surrealismi ja absurdi olisivat lähinnä oikeanlaiset käsitteet. Kuitenkaan nämäkään termit eivät riitä oikein selittämään tämän tuotoksen sisältöä. Nämä samat ominaisuudet pätevät sangen hyvin oikeastaan Nissisen koko tuotantoon.

Tai itse asiassa suurimman osan ajasta oikeastaan lukiessa tuntuu, että kaikki sanat tämän sarjiskokoelman parissa ovat loppuneet jo allekirjoittaneelta aikoja sitten. Sen verran hapokkaissa tunnelmissa tarinat menevät jatkuvalla syötöllä.

Esimerkiksi ”Kun tapasin äitini ensikertaa minua itketti ja halusin juoda maitoa” kuulostaa erittäin kauniilta, kuten esipuheen kirjoittanut Kati Kovács sanoo. Kuitenkin kyseessä on Dinosaurus Hitlerin Muistelmat. Lisäksi lukijaa tykitellään jatkuvasti mitä oudoimmilla ja härskeimmillä hahmoilla, kuten Jorma Orava sibulimaisen elämänsä kera, Spurgu linnut, Jore Huoralainen, Herra Space Luxor, Taikapoliisit ja Romo Hobotti ihan vain parit tyypit mainitakseni.

Tämä itse tekijän lainauskin teoksesta antaa hyviä viitteitä menosta:

”Vaihtoehtoinen lopetus

Piirsin tarinalle kaksi lopetusta. Toinen vaihtoehtoinen on itseasiassa niistä ensimmäinen, mutta se joutui väistymään seuraajansa tieltä. En nimittäin enää piirtämisen jälkeisenä aamuna tajunnut luomuksestani yhtään mitään”

Tämän tekstin alla on vielä mainos Goodyear kumikoroista.

Tyyliteltyä meininkiä

Sarjakuvien ihmeellinen piirrosjälki on kieltämättä omalaatuista ja rikkoo vähintäänkin fysiikan lakeja. Lisäksi kirjan sankareiden kommunikaatio koostuu myös lähinnä aivan käsittämättömistä monologeista ja dialogeista, jotka kaiken naivismin, sekä mielipuolisuutensa kera ovat kuitenkin kerrassaan nerokkaita.

Sarjisten väliin mahtuu kanssa mauttomuuden rajamailla olevia puuhasivuja ja teoksen kielioppi, sekä kirjoitusasu muistuttavat alakoululaisen tuotoksia.

Mielenkiintoinen kyläily italialaisessa kodissa

Muistan kun sain Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa -albumin aikanaan lahjaksi Turkuun muutettuani ja en tuolloin tiennyt Jyrki Nissisestä yhtään mitään. Luettuani tämän kokoelman taisin hekottaa ääneen varmaan vielä puolen tunnin jälkeenkin vedet silmissä. Muutenkaan mieleeni ei tule, koska minulla olisi ollut aiemmin (tai vieläkään) niin hauskaa minkään sarjistuotoksen kanssa.

Kaiken liskojen yötä ja psykedeellistä trippiä muistuttavan totaalisen sekoilun keskellä Nissisen sarjakuvat ovat nokkelia, käsittämättömiä ja tosiaan perhanan hauskoja. Vielä kun satut olemaan sopivassa mindsetissä, niin homma toimii varmasti.

Olisi kieltämättä mielenkiintoista tietää, millaisessa mielentilassa nämä kaikki jutut ovat syntyneet.

Jos elämäsi on tylsää, niin tämän albumin luettuasi näin ei todellakaan ole. Pidit sarjakuvista tai et.

– K.Leijala

spot_img