Kaksipäiväinen seminaari nostaa esille pohdinnat ja kamppailut kulttuuriperinnön erilaisista merkityksistä sekä kulttuuriperinnön todellisesta ja symbolisesta omistajuudesta. Verkossa ja Kansallismuseon Auditoriossa 24.–25.11.2021 pidettävän seminaarin järjestävät Museovirasto, Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella toimiva HERIDI-hanke sekä Kulttuuria kaikille -palvelu.
Kulttuuriperintö on menneisyydestä perittyjä aineellisia ja aineettomia asioita tai käytäntöjä, jotka heijastavat ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaikkialla: kaupungeissa, luonnossa, kodeissa ja päivittäisissä hetkissä. Se on kirjallisuutta, taidetta, taitoja, tarinoita, ruokaa. Mutta kenen kulttuuriperintöä oikeastaan tallennetaan, suojellaan ja nostetaan esille, ja kenen ehdoilla? Mikä kulttuuriperinnön säilymiseen vaikuttaa: historialliset merkitykset, talouden ehdot vai yhteisöjen tarpeet ja toiveet?
”Seminaarin tarkoituksena on tuoda ihmiset yhteen keskustelemaan kulttuuriperintöön liittyvistä kokemuksista, merkityksistä ja vallasta. Voimme oppia paljon keskustelemalla ja tuomalla esiin erilaisia näkökulmia ja ääniä”,
seminaaria järjestävä erikoisasiantuntija Satu Kähkönen Museovirastosta sanoo.
Uusinta tutkimusta kulttuuriperinnön monikerroksisista merkityksistä
Ensimmäisenä seminaaripäivänä tarkastellaan nykyisiä kulttuuriperintökäytäntöjä kriittisesti sekä tuodaan esiin eri toimijoiden näkemyksiä ja kokemuksia käytäntöjen muuttamisesta. Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijat toteuttivat yliopistonlehtori Riikka Haapalaisen johdolla Amos Rexin Egyptin loisto -näyttelyn yhteydessä Egyptin varjo -projektin, jossa tarkasteltiin näyttelyn kolonialistisia juuria. Myös yliopistonlehtori Tuula Juvonen toivoo museoilta vakiintuneiden kertomusten kriittistä tarkastelua ja näkökulman laajentamista. Omassa puheenvuorossaan hän ehdottaa museoille tapoja vastata sateenkaarihistoriasta kiinnostuneiden kävijöiden tiedonjanoon.
Helsingin kaupunginmuseo on nostanut moninaisuuden yhdeksi keskeiseksi teemaksi meneillään olevassa kulttuuriympäristöohjelmatyössä. Tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss ja kulttuurituottaja Wisam Elfadl Helsingin kaupunginmuseosta esittelevät Afrosuomalaiset Helsingissä kulttuuriympäristön tulkitsijoina ja muokkaajina -hanketta ja kertovat, miten kulttuurinen moninaisuus tuottaa uusia merkityksiä kulttuuriperintöön.
Kulttuuriperintöön liittyvät kysymykset voivat olla lähtökohtaisesti ristiriitaisia, mistä kertoo Vesivoiman kulttuuriperintö -hanke. Arkkitehti Kirsti Reskalenko ja opiskelija Salla Marjakangas kertovat, millaisena kulttuuriperintönä Oulujoen vesistön voimalaitosympäristöt näyttäytyvät ja kenelle. Ensimmäisenä seminaaripäivänä puhutaan myös millainen rooli kansalaisaktivismilla voi olla kulttuuriperinnön säilymisessä, ja miten arkeologian harrastajat suhtautuvat arkeologiseen kulttuuriperintöön.
Valtahierarkioista sekä kulttuuriperinnön omistajuudesta ja osallisuudesta
Toisen päivän ohjelmassa on kolme keskustelua. Päivän ensimmäisessä puhutaan Saamelaismuseo Siidan projektipäällikkö Eeva-Kristiina Harlinin johdolla siitä, mitä kulttuuriperintö oikeastaan on, eli millaisia arvoja, uskomuksia, maailmankuvia ja valtahierarkioita erilaisiin kulttuuriperintökäsityksiin sisältyy ja miten käsitykset kohtaavat. Keskustelua kulttuuriperinnön omistajuudesta ja siihen liittyvistä käsityksistä luotsaa Nationalmuseumin pääjohtaja Susanna Pettersson. Päivän päättää moninaisuusasiantuntija ja taiteilija Martina Martin moderoima keskustelu osallistumisesta ja osallisuudesta.
Kenen kulttuuriperintö -seminaari on maksuton. Se lähetetään myös suorana verkossa ja tulkataan suomalaiselle viittomakielelle.
Seminaarin ohjelma ja ilmoittautuminen:
https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/kulttuuriymparistopalvelut-tehtavat-ja-yhteistyo/kulttuuriymparistopalveluiden-tilaisuudet-ja-tapahtumat/kenenkulttuuriperinto
Lähde Museovirasto
